Puheenaihe: Näin Sofi Oksanen ajattelee presidenttiehdokkuudesta

Palkintokirjailija Sofi Oksanen ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta nousivat vakavimmiksi unelmiksi, kun Näkökulma torstaina pyysi puolueiden ajatushautomoita ehdottamaan mustia hevosia presidenttipeliin. Oksasesta haaveili Vihreän sivistysliiton opintojohtaja Ville Ylikahri, Rannasta sosiaalidemokraattien Kalevi Sorsa -säätiö.

Aamulehti tavoitti Oksasen revolverihaastatteluun Virosta. Takana on kiireinen viikko Ylen dokumentin kuvauksissa.

Miten kommentoit vihreiden ideaa, että olisit hyvä presidenttiehdokas politiikan ulkopuolelta?

– Olihan se kieltämättä erittäin yllättävä veto, ja yllättävät ovat aina mielenkiintoisia.

– En katso mitenkään itseäni päteväksi kyseiseen toimeen. Itse ainakin toivon, että siinä asemassa olevalla ihmisellä on muun muassa talousosaamista ja juridiikan ja muun tällaisen osaamista ja kokemusta. Varsinkin nykyisessä taloustilanteessa pidän sitä tärkeänä.

– Mutta kaikkihan riippuu myös siitä, minkälainen rooli presidentillä on tulevaisuudessa: kuinka paljon ja minkälaista valtaa. Onko hän lähinnä siis edustuksellinen, valtiollinen keulakuva. Silloin se on eri asia, millaista osaamista tasavallan presidentiltä vaaditaan.

Voiko tämän ymmärtää nyt niin, että keulakuvapresidentiksi voisitkin ryhtyä, mutta jos tarvitaan talouden ja politiikan osaamista, niin kiitos ei?

– Politiikkaa on monenlaista. Ihmisoikeudetkin on politiikkaa. Sananvapaus on politiikkaa. Nämä ovat suhteellisia asioita. Talouspuoleen ei itselläni osaamista ole. On eri asia, jos vastuualueet ovat jossakin muualla, silloinhan se ei välttämättä lankea presidentille.

– Tosin sellaista superihmistä, jolla olisi kaikki mahdolliset osaamisalueet hallussa, ei varmasti ole olemassa.

Oletko koskaan leikkinyt ajatuksella, että olisit presidentti?

– En. Kirjailijahan on tietyllä tavalla diktaattori omien henkilöidensä suhteen, joten siinä saa ihan tarpeeksi. Sitä paitsi poliitikon sananvapaus on hyvin rajallinen.

Yksi analyytikko kommentoi, että uskaltaisit sanoa suoraan ihmisoikeuksista ja nostaa esiin asioita, joita Suomen presidentit eivät ole uskaltaneet sanoa?

– Se on totta. Tietenkin, jos presidentin rooli olisi enemmän arvorooli, se tarjoaisi erinomaisia mahdollisuuksia ihmisoikeuskysymysten esiin nostamisen. Ja tässähän Suomi voisi muutenkin kunnostautua. Suomihan on toiminut rauhanrakentajana ja tiettyjen arvojen edistäjänä.

– Siihen kuuluvat ympäristöosaaminen ja tasa-arvo. Ja Suomesta tiedetään, että meillä on naispoliitikkoja, mikä ei ole itsestään selvää maailmassa.

– En itse äänestä sukupuolen perusteella. Mutta jos ajatellaan, mitä Suomi viestittää ulospäin, niin silloin naissukupuoli presidentillä olisi joku vahvuus. Voisimme antaa roolimallin. Jos sukupuoli katsotaan pluspisteeksi, silloinhan presidentin rooli on edustuksellinen. Jos taas katsotaan, että presidentillä on tärkeä rooli ja paljon valtaa, äänestäisin pätevyyden mukaan.

Nimesi tuli vihreiltä. Onko sinulla mitään kytkentää heihin?

– En kuulu vihreään puolueeseen, mutta olen usein äänestänyt vihreitä.

Kirjallisuuspalkintojen ryöpyn jälkeen sinua on pyydetty vähän kaikkeen. Onko pyydetty esimerkiksi eduskuntaan?

– Ei ole pyydetty ehdokkaaksi. Tai: jotkut ovat, mutta ei ole vastannut minun intressejäni.

Entä perussuomalaisiin ja Teuvo Hakkaraiseen liittyvä mellastus, oletko huolissasi, jos ei presidenttinä niin kansalaisena?

– Ihmisten aktivoituminenhan on hyvä asia. Mutta olisi suotavaa, että kansalaiset olisivat kiinnostuneita äänestämistään ihmisistä kokonaisuutena. Ne, jotka ovat äänestäneet sitä Hakkaraista, ovatko he tietoisia siitä, että hän on saanut EU:n tukipaketin ja pelastanut sahansa pelkästään EU:n takia?

– Toivoisi, että äänestäjät eivät äänestäisi pelkästään musta tuntuu -periaatteella. Sama koskee persujen politiikkaa. Se, että joku vastustaa jotain, ei vielä riitä, vaan pitää kyetä antamaan kuviteltavissa oleva vaihtoehto.

Alat kuulostaa jo aika presidentilliseltä. Mikä on mielestäsi seuraavan, vuonna 2012 valittavan presidentin tärkein tehtävä?

– Arvojohtajuutta oikeasti kaipaisi enemmän. Ymmärrän kyllä inhimillisessä mielessä sen, että pressat pelkäävät ottaa voimakkaasti kantaa asioihin, koska puheisiin reagoidaan hirveän voimakkaasti. Ja niistä tulee sitten kakkaa niskaan. Mutta siihen asemaan pyrkivällä täytyy olla valmius ottaa se kakka niskaan, ja silti pysyä tiettyjen arvojen puolella.

Aamulehti.fi:n keskustelussa sinut kuvataan epäisänmaalliseksi tyypiksi, joka kiertää ulkomailla ja haukkuu siellä Suomea ja suomalaista miestä ennen kaikkea. Ja jos olisit presidenttinä, niin suomalaisille miehille koittaisi ankeat ajat. Mitä voisit sanoa näille ihmisille?

– Selvästi kommentoijilla ovat menneet sekaisin kirjailijan ja poliitikon ihan erilaiset roolit.

– Jos olisin jossakin muussa työssä, silloinhan realiteetit olisivat erilaiset itselleni, koska kirjailija ei saa palkkaa. Ei valtiolta, ei myöskään ulkoministeriöltä eikä miltään muulta. Se mandaatti ei tule äänestäjiltä, koska kirjailijalla ei ole äänestäjiä, mutta tietenkin voidaan sanoa, että sen saa lukijoilta.

Eli on täysi vapaus sanoa, mitä nyt haluaa sanoa?

– Niin, ja minullehan ei voi antaa sananvapauden nimissä potkuja, koska olen oma työnantajani. Siinä mielessä pidän epätodennäköisenä, että minulla olisi intressejä vaihtaa… Kirjailijan työ on kutsumusammatti, ja harvassa työssä nauttii näin suurta sananvapautta.

On mahdollista myös kritisoida?

– On mahdollista puhua myös asioista, jotka eivät kuulu matkailumainoksiin. Jos minulta kysytään esimerkiksi Suomen väkivaltatilanteesta, ja siitä kysytään usein, presidentin vastaukset olisivat erilaisia kuin kirjailijan. Ne pitäisi muotoilla presidentillisesti.

Ketä itse kannatat presidentiksi Aamulehden torstaina ja perjantaina listaamista mustista hevosista?

– Kaikki ovat ok. Helena Rantaa ja suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljusta pidän erinomaisina ehdotuksina. He olisivat aika lailla pätevämpiä kuin minä. Myös Baldauf ja Brunila ovat hyviä.

Onko presidenttipelissä sijaa kulttuurivaikuttajille?