Puheenaihe: Pettävätkö suomalaiset itseään uskottelemalla, että emme muka osaa?

Itsepetos: Yhdysvaltain suurlähettilään mielestä suomalaiset ovat hyviä uskottelemaan itselleen, etteivät hallitse brändäystä. Korjausliike: Vauhdikas amerikkalaisdiplomaatti kiertää ympäri Helsinkiä ja rohkaisee suomalaisia muuttumaan.

Käteni hautautuu suurlähettiläs Bruce Oreckin bodarinkouraan, kun hän ottaa minut ja valokuvaajan vastaan virka-asunnossaan Kaivopuistossa.

– Ajattelin, että tekisimme jotain erilaista. Lähdetään vähän kiertämään kaupunkia ja katsomaan, mitä Suomi 3.0 minulle tarkoittaa, Oreck ehdottaa.

Mikäs siinä.

USA:n lähettiläs on viime aikoina väläytellyt julkisuudessa termiä Finland 3.0. Hän on sen nimissä puhunut muun muassa energiansäästöstä ja uuden talouskasvun eväistä. Nyt Oreck aikoo amerikkalaisesta näkökulmastaan kertoa, miten Suomi-brändiä voisi kirkastaa.

Tarinankertojien maa

Kiipeämme kiiltävänmustan citymaasturin kyytiin.

– Brändäys on sitä, että ihmiset tietävät mitä olet. Tässä maassa on paljon hienoja asioita, mutta niistä tiedetään ulkomailla vähän. Nykyään ei ole enää varaa olla yllätys, Oreck pohjustaa.

Lähettilään mielestä suomalaisten suurin synti brändäämisessä on, että toistelemme koko ajan olevamme huonoja markkinoinnissa.

– Se ei pidä alkuunkaan paikkaansa, Oreck tuomitsee.

Oreck selittää, miten useimmat maat ovat sotapäälliköiden perustamia, mutta Suomen perustivat maalarit, runoilijat, säveltäjät ja arkkitehdit.

– Hyvä markkinointi ei ole mitään muuta kuin hyvää tarinankerrontaa. Koko Suomihan on tarinankertojien perustama!

Huono markkinointiosaaminen on siis vain esimerkki suomalaisesta tarinasta, johon olemme alkaneet itsekin uskoa.

– Heti aluksi täytyy luopua tästä tarinasta, Oreck opastaa.

Ensivaikutelma: jättömaa

Pysähdymme Helsingin eteläkärkeen Hernesaareen. Tämä on se kohta Suomesta, jonka 350 000 vuosittaista risteilymatkustajaa näkee ensimmäisenä maata lähestyessään.

Näkymä ei ole kaunis, sillä alue on tällä hetkellä epämääräistä jättömaata.

– Melko karu ensivaikutelma! Miten sitä parannettaisiin? Alue pitäisi täyttää puistikoilla, historialla ja oleskelusopukoilla. Näytille kannattaisi laittaa uutta teknologiaa, esimerkiksi sähköistä joukkoliikennettä, Oreck suunnittelee.

Oreck huomauttaa, että useimmissa maailman kaupungeissa Hernesaaren rantaviiva olisi niin kallis alue, ettei siihen olisi kenelläkään varaa. Siihen nähden parannukset olisivat halpoja.

Brändätkää puusti!

Seuraavaksi Oreck ajeluttaa meidät Eiranrantaan kahvila Caruseliin ja ohjaa meidät korvapuusteja notkuvan tiskin eteen. Tuoreen pullan tuoksu saa veden kielelle.

– Jos olisin vastuussa Suomen brändistä, rakentaisin tarinan, jonka mukaan olet hukannut elämäsi, jos et ole koskaan maistanut tuoretta korvapuustia, Oreck sanoo.

Tarinaan kuuluisi, että korvapuusteja notkuvat pöydät asetettaisiin Hernesaaren ohi rantautuvien lauttojen ramppien viereen. Näin turistien ensimmäinen tuoksu Suomesta olisi kanelinen leivonnainen.

Oreckin mukaan korvapuusti on kuin ranskalaisten croissant. Siitä voisi tulla erottamaton osa Suomen brändiä.

– Eikä tätä tarvitse keksiä, se on jo olemassa!

Telttakylä torilla

Ajamme kohti Kaartinkaupunkia. Matkalla Oreck puhuu toimivan joukkoliikenteen puolesta.

– On tärkeää huolehtia siitä, että turistit pääsevät liikkumaan vaivattomasti. Sen avulla heillä on enemmän aikaa käyttää rahojaan ja heidät saadaan mahdollisimman tehokkaasti juuri niihin paikkoihin, joita heille halutaan maasta esitellä, Oreck selittää.

Herkuistaan tunnettu Wanha Kauppahalli jää sivullemme.

– Ulkopuolella ei ole mitään, mikä houkuttelisi turistin sisään, Oreck ihmettelee.

Pysähdymme Kauppatorille, jossa orpojen telttakioskien pressut lepattavat surullisesti tuulessa ja räntäsateessa. Mieleen tulee itäeurooppalaiset kaalimarkkinat.

– Kaupungin tulisi julistaa kilpailu, jolla torille suunniteltaisiin ympäristöystävälliset, siirrettävät myymälät. Se voisi olla nokkela esimerkki suomalaisesta designista, Oreck ehdottaa.

Suomen näyteikkuna

Jatkamme kävellen Esplanadin puistoon.

– Tämän tulisi olla näyteikkuna uniikeille suomalaisille asioille. Missä on suomalainen innovaatiokeskus? Mihin bisnesmies menisi, kun vaimo haluaa shoppailla vaatteita ja koruja, Oreck kyselee.

Suomi haluaa markkinoida bioteknologiaa, ict-osaamista ja muita huippualoja. Turistille niistä ei kuitenkaan näy mitään. Oreckin mielestä maailmalle kannattaisi näyttää arkisissakin asioissa, että Suomi tähtää korkealle.

– Asiakaspalvelussa suomalaiset eivät ole vahvoja. Mutta jos halutaan, Suomeen voidaan 5–10 vuodessa rakentaa maailman paras asiakaspalvelu, Oreck väittää.

Näinköhän?

– Eikö juuri se inspiroi ihmisiä, että lähdetään tavoittelemaan jotain, jota pidetään mahdottomana, Oreck kysyy takaisin.

Miten Suomen brändiä tulisi rakentaa? Ovatko nämä ohjeet riittävät? Kannattaako koko asiasta edes enää puhua? Kerro mielipiteesti!