Puheenaihe: Puhutaan hetki vakavasti persuista
- Sunnuntai-ilta oli perussuomalaisten, englanniksi True Finns. Puolueen vaalivalvojaisissa ravintola Gloriassa vielä siniristiliput liehuivat, kun kansainvälinen lehdistö jo kirjoitti kuumeisesti luonnehdintoja perussuoma
Television katselu oli maanantaina jälkimoderni kokemus. Kaikilla kanavilla haastateltiin itsevarmuutta uhkuvaa tuoretta kansanedustajaa Kike Elomaata (ps), joka varsinaissuomalaisen ex-bodarin ja röntgenhoitajan vakuuttavuudella haaveili kulttuuriministerin paikasta. Se salkku kuulemma vastaisi parhaiten hänen koulutustaan ja kykyjään.
Aikoihin on eletty, kun pitää olla tyytyväinen ”Kiken” noususta kulttuuriministeripörssin ykköstyrkyksi. Hän saattaisi nimittäin sittenkin olla tomerampi valinta kuin toinen vaihtoehto, Pertti ”Veltto” Virtanen, tai joku täysin tuntemattomista uusista ps-kansanedustajista, joiden tiedämme vastustavan ”postmodernia tekotaidetta”.
Timo Soinin me – myös ihan oikeat – suomalaiset tunnemme vuosien kokemuksesta. Jussi Halla-aho on esitellyt näkemyksiään urakalla. Muistamme toki myös ex-vallesmanni Raimo Vistbackan, entisen ministerin. Tony Halmeenkin muistamme, rauha hänen muistolleen.
Soinin imussa valtaan tarranneita miehiä ja naisia, ennen muuta maaseudulta ponnistaneita, emme tunne juurikaan.
Tätä on suomalainen poliittinen todellisuus juuri nyt, huhtikuussa 2011. Se ei ole mikään vitsi. Se ei ole myöskään unta.
Mahtava äänisäkki
Perussuomalaisten eduskuntaryhmään kuuluu noin 30 ihmistä, joista vain harva kykenee sanomaan, mitä he edustavat. He ovat pulska äänisäkki, Soini-kaliiberin kysymysmerkki. Mitä tulokkaat voivat sanoa ja tehdä – suomalaisuuden nimissä?
Demokraatti minussa ajattelee, että kansa ei voi äänestää väärin. Liberaali ei ole uskoa vaalitulosta eikä uutisia, joita Suomesta nyt julkaistaan.
Perussuomalaisten ehdokaskantojen perusteella ulkomainen lehdistö on rehellinen raportoidessaan, että Suomessa vaalit voitti ”nationalistinen ja maahanmuuttovastainen puolue” (amerikkalainen AP) ja ”eurovastainen puolue” (brittiläinen Reuters). Jo vaali-iltana suomalaisten mukavaksi mieheksi tietämä Soini rauhoitteli kohua sanoen: ”Emme ole ekstremistejä, voitte nukkua rauhassa.” Tässä on kuitenkin iso mutku, ja kansainväliset toimijat tietävät sen: ääriainekset harvoin julistavat olevansa ääriaineksia. Päinvastoin, jyrkimmät kiistävät sen jyrkimmin.
Otetaanpa askel taaksepäin ja katsotaan, mitä maassamme tapahtuu. Ilman selittelyjä ja tosiasioiden pehmentelyä.
Meneillään on voimakas käänne kohti menneisyyttä. Hallitukseen on nousemassa voimansa tunnossa oleva puolue, joka vastustaa maahanmuuttoa humanitaarisin perustein, vastustaa ruotsin kielen asemaa, vastustaa EU:ta ja euroa, vastustaa Natoa, vastustaa nykyaikaista taidetta ja kaikenlaista kansainvälisyyttä noin ylisummaan.
Se aikoo kaataa Suomen osallistumisen euroalueen taloustalkoisiin, vaikka luototettavien maiden – ”huithapelien” – pitää sopimusten mukaan maksaa takaisin korkojen kera.
Kun perussuomalaisten puolueen nimeä katsoo ja kun summaa yhteen soinilaisten lausuntoja, kyseessä on nationalistinen liike. Lisäisin ehdottomasti: globalisaatiokriittinen liike, sillä perussuomalaiset haluavat keskittyä Suomessa suomalaisten asioihin ja menestyä tällä reseptillä maailmassa, joka edelleenkin ympäröi Suomea.
Tässäkin on ongelma. Maailma. Se ei enää ole samanlainen kuin 1970-luvulla tai edes 1990-luvulla. Maailma on globaali, internetissä kuka tahansa on globaali. Ei ole olemassa Suomea, joka voisi muuttua omaksi universumikseen.
Poltetaanko EU-veneet?
Rehtiä suomalaisuutta olisi ampua alas molemmat keskustelun harhat: kuvitelma, että EU-politiikka kaatuu suomalaisten protestiin, mutta myös kuvitelma, ettei meillä olisi minkäänlaista vaikutusta. Me olemme yksi maa muiden joukossa, ja tasan sen suuruinen on vastuumme.
Maamme liittymisestä Euroopan demokraattisten maiden liittoon, EU:hun (rakkain poliittinen muistoni!) on kulunut 16 vuotta. Euro on kulunut kukkaroissamme kymmenen vuotta. Ja nyt iso osa kansasta on valmis polttamaan veneet perässään ja pakenemaan tuli pyrstössä Impivaaran saloille!
Harmillisinta kaikessa on, että yksi puolue omii itselleen oikeuden suomalaisuuteen. Mutta olkoon: jos persut ovat perussuomalaisia (basic), moni olisi ihan mielellään suomalainen 3.0.
Kansainvälisesti ajatteleville, liberaaleille suomalaisille ei nyt jää muuta vaihtoehtoa kuin suoristaa ryhtiään.
Matti Posio, Aamulehti
Ota kantaa: Nouseeko persukriittisyys?
Jani K.K.L:lle
"Mutta miksi virkamiehiä on niin paljon, johtuu luultavasti siitä, että kansa on opetettu holhoamalla passiivisiksi ja on luotettu kaikki toisten ihmisten käsiin."
Niin on. Jopa lastenkasvatus on jätetty koulun, sosiaalin yms. henkilöiden käsiin. Miksi ihmeessä vanhemmat eivät itse kasvata lapsiaan nykyään?
Toisekseen virkamiesten ja joidenkin poliitikoidenkin lapsille pitää järjestää hyvät työpaikat, yleensä virkamiehinä siell sun täällä.
Ilmoita asiaton kommentti