Puheenaihe: Nykyvanhemmat eivät osaa tehdä yhtikäs mitään - vai osaavatko?

Päivän trendi on kertoa, kuinka huonoja kasvattajia nykyvanhemmat ovat. He eivät osaa tehdä kotiruokaa eivätkä aterioida yhdessä jälkikasvunsa kanssa. Kurinpito ja tapakasvatus ovat kadonnutta kansanperinnettä. Kiireetön perheen yhdessäolo on muisto menneiltä vuosikymmeniltä...

Sanalla sanoen: vanhemmuus on kadoksissa. Ja yhteiskunnan reaktio sen mukainen.

Asiantuntijat jakavat ohjeita, miten selviytyä ongelmallisesta elämästä lapsen kanssa. Neuvolantädit, lastentarhanopettajat, opettajat, sosiaalityöntekijät, kuraattorit, psykologit, professorit, valmentajat ja kaikki lapsiasiaihmiset on valjastettu huolehtimaan lastemme kasvatuksesta ja hyvinvoinnista.

Kaikilla on lähes velvollisuus arvostella vanhemmuutta ja ehdoton oikeus puuttua lasten kasvatukseen.

Tutkimuksetkin puhuvat karua kieltään nykyvanhemmuudesta. Karkein tukkapölly vanhemmille on ollut psykohistorioitsija Juha Siltalan määritelmä: ”Nykyvanhemmat ovat traumatisoituneita lapsia, jotka eivät uskalla ottaa vastuuta.” Mutta onko kyse sittenkin vain laiskasta ajattelusta?

Kiitos syvällisyydestä

Lähdin selvittämään, miten nuoret kokevat vanhempiensa kasvatustaidot.

Tein gallup-kyselyn 55 yläkouluikäiselle nuorelle. Pyysin koulutyön yhteydessä 13–16-vuotiaita kertomaan, minkälaisia periaatteita ja arvoja vanhemmat ovat heille välittäneet. Pyysin heitä arvioimaan vanhempiensa kasvatustaidot kouluarvosanalla 4–10. Tulosten mukaan nykyvanhemmat ovat hyviä kasvattajia. Kasvattamistaidon keskiarvoksi tuli 8,1.

Valtaosa vanhemmista hoitaa kasvatustyönsä hienosti, vaikka lokaa niskaan julkisesti sataakin. Suurin osa nuorista (43/55) antaa vanhemmilleen kiitettävän (9–10) arvosanan heidän kasvatustyöstään. Kiitettävän vanhemmat ovat entisajan kasvattajia valveutuneempia. He panostavat selkeästi kasvatuksen sisältöön, ei yksioikoisten kieltojen esittämiseen. Heidän kasvatusperiaatteissaan on havaittavissa syvällisyyttä ja itsenäiseen ajatteluun ohjaamista:

”Käytä omaa järkeä ja harkintakykyä. Ole lojaali. Ajattele muita. Mieti, ennen kuin sanot. Arvosta muita ja ole empaattinen. Pidä kiinni omista oikeuksistasi. Vanhempien rakkaus ei ole ehdollista: virheet ja tyhmät teot eivät vähennä vanhempien rakkautta. Ole kohtelias, vaikka ei tekisikään mieli. Maailmassa ei ole yhtä ainoaa oikeaa totuutta. Käyttäydy muita kohtaan, kuten haluaisit muiden käyttäytyvän sinua kohtaan.”

Kurikin saa kiitosta

Kiitettävän arvosanan saaneet vanhemmat ovat vastoin yleistä väittämää myös tiukkojen arkirutiinien kannattajia: ruokatavat, kielenkäyttö, hygienia, asianmukainen ja säädyllinen pukeutuminen, terveelliset elämäntavat, raittiuden vaatimus ja riittävän unen saanti sekä kuri nousevat esiin oppilaiden vastauksissa.

Hyvän (8) arvosanan (8/55) saaneet vanhemmat ohjaavat lapsiaan viisaasti mutta hieman yksioikoisemmin: ”Opiskele ahkerasti. Ole rauhallinen. Älä jätä harrastuksia väliin. Pitää käydä ulkona. Ei saa ottaa turpaansa. Äitiä pitää totella.”

Pieni osa vanhemmista laiminlyö kasvatusvastuunsa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Näin on ollut aina.

Arvosanan 5–7 vanhemmilleen antaneet (4/55) nuoret kertoivat vanhempien opettavan heille seuraavanlaisia asioita:

Huutaminen auttaa saamaan tahdon läpi. Nuori ei saa erottua massasta. Kiitä, jos luulet, että niin kannattaa tehdä. Tarjoa apua, jos uskot siitä olevan hyötyä.

Miksi asenne nykyvanhempia kohtaan on niin kielteinen, vaikka he selviävät hienosti vaativasta hommastaan?

Nuorten vastaukset viittaavat siihen, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan monisyisemmin ja fiksummin kuin aiemmat sukupolvet konsanaan.

Julkinen voivottelu on aivan turhaa: lastenkasvatus ei ole ollenkaan mahdoton tehtävä, eikä vanhemmuus ole mihinkään kadonnut. Näkeehän sen jo meidän valveutuneesta ja hyvin kasvatetusta nuorisostammekin.

Tiina Keskinen

Kirjoittaja on tamperelainen äidinkielen opettaja. Hänen avauksensa Olet häirikkö, ei ihmisarvoa! ilmestyi Näkökulmassa 9.3.

Ota kantaa: Mikä tekee vanhemmasta kiitettävän arvoisen? Kerro oma kokemuksesi lapsena ja/tai lapsen kasvattajana. Voit kertoa tarinasi myös lähettämällä sähköpostia osoitteeseen nakokulma@aamulehti.fi.