Puheenaihe: Biopolttoaineet uhka ilmastolle

Hurahtaminen biopolttoaineisiin voi olla maailmalle tuhoisampaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttäminen.

Biopolttoaineiden käytöstä osana ilmastonmuutoksen torjuntaa on viime vuosina tehty suuren mitan päätöksiä eri puolilla maailmaa.

Liikenteen päästöjen vähentäminen on osa EU:n uusiutuvan energian RES-direktiiviä. Mahdollisuuksina päästövähennyksiin direktiivi listaa biopolttoaineiden käytön ja energiansäästön.

EU-maat ovat päättäneet toteuttaa direktiivin vaatimukset velvoittamalla polttoaineiden myyjät sekoittamaan polttoaineisiin uusiutuvista materiaaleista tehtyä polttoainetta.

Päätös on tehty Suomessakin ilman kunnollista ympäristövaikutusten arviointia.

Keskustelu E10-bensiinistä osoittaa, että biopolttoainepäätöksiä on tehty ja pantu toimeen kiireellä. Tekninen tutkimus ja testaaminen eivät ole pysyneet vauhdissa mukana.

Kuluttajaa kiinnostanee eniten polttoaineen hinta ja sopivuus oman auton moottoriin. Kokonaisuutena on kuitenkin kysymys vakavammasta asiasta: auttaako biopolttoaineiden käyttö päästöjen vähentämisessä, eli pystytäänkö niillä tosiasiallisesti torjumaan ilmastonmuutosta.

Suomessa on päätetty tuplata EU:n vaatima tieliikenteen päästövähennystavoite. Meillä tähdätään nyt uusiutuvien polttoaineiden 20 prosentin pakolliseen sekoitusvelvoitteeseen liikenteessä vuoteen 2020 mennessä.

Prosenttitavoitteesta on päätetty, vaikka toistaiseksi on epäselvää, miten tavoitteeseen käytännössä lopulta päästään.

Tavoitteena on laaja kotimaisten, puupohjaisten polttoaineiden tuotanto. Niiden teollisen mittakaavan tuotanto on kuitenkin vasta kokeiluasteella ja riippuvainen tukipolitiikasta.

Metsäliitto ja Vapo suunnittelevat myös turpeen käyttöä dieselin valmistuksessa siitä huolimatta, että kasvihuonepäästöiltään turve on verrattavissa fossiilisiin polttoaineisiin.

Toistaiseksi suurin osa biopolttoaineista tuotetaan ruokakasveista. Kestävien kotimaisten vaihtoehtojen puuttuessa on vaarana, että Suomi joutuu täyttämään päättämänsä suuret kiintiöt tuontiraaka-aineilla. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat sokeriruokoetanoli ja palmuöljydiesel.

Neste Oil avasi maaliskuun alussa Singaporessa maailman suurimman biodieseljalostamon, jonka sijainti on strategisesti valittu keskeltä maailman palmuöljyntuotannon ydinaluetta Indonesian ja Malesian välissä.

Neste Oilin biodieselin pääraaka-aine on trooppinen palmuöljy. Valtaosa biopolttoaineista viime vuosina tehdyistä tieteellisistä tutkimuksista osoittaa, ettei ruokakasveista valmistetuilla biopolttoaineilla saavuteta useimmiten lainkaan päästövähennyksiä.

Itse asiassa useimpien biopolttoaineiden päästöt ovat fossiilisia moninkertaisesti pahemmat, kun kaikki tuotannon aiheuttamat kasvihuonepäästöt otetaan huomioon. Keskeinen syy tähän on se, että biopolttoaineiden tuotantoon vaadittavan raaka-aineen tuottamiseen tai polttoainekäytön syrjäyttämän elintarviketuotannon korvaamiseen tarvitaan lisää maa-alaa.

Koska vapaata maata ei käytännössä juurikaan ole, uudet viljelmät raivataan pääsääntöisesti trooppisiin sademetsiin ja turvemaille. Näiden raivaamisessa vapautuu massiivinen määrä kasvihuonekaasuja.

Tutkijat ovat varoittaneet jo pitkään etenkin suosademetsien raivaamisesta aiheutuvista päästöistä, jotka uhkaavat ulosmitata biopolttoaineilla saavutettavat päästövähennykset.

EU-komission oman tutkimuslaitoksen Joint Research Centren mukaan EU:n biopolttoainetavoitteet johtavat ilmaston kannalta todennäköisesti huonompaan tulokseen kuin vastaava fossiilisten polttoaineiden käyttö.

Ilmastopäästöt eivät ole kasviöljystä valmistettujen biopolttoaineiden ainoa ongelma. Myös niiden kokonaisympäristövaikutukset ovat fossiilisia suuremmat muun muassa biodiversiteetin katoamisen, torjunta-aineiden käytön sekä maaperän happamoitumisen, eroosion ja metsäpalojen aiheuttamien ongelmien vuoksi.

YK:n maatalousorganisaatio FAO, ympäristöohjelma UNEP ja monet kehitysyhteistyöjärjestöt ovat huomauttaneet ruokakasvien kasvavan biopolttoainekäytön olevan riski kansainväliselle ruokaturvalle.

Tämä johtuu siitä, että raaka-aineiden tuotanto biopolttoaineisiin kilpailee samasta viljelymaasta ruokaviljelyn kanssa, ja ruokaöljyjen käyttö polttoaineiksi on myös yksi syy ruuan hinnan jatkuvalle nousulle.

YK:n ihmisoikeusraportoija Jean Ziegler kuvasi jo vuonna 2007 ruuan käytön biopolttoaineena olevan näistä syistä rikos ihmiskuntaa vastaan.

Teolliseen maankäyttöön tropiikissa liittyy usein myös räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia, esimerkiksi väestön pakkosiirtoja viljelmien tieltä, maakiistoja ja huonoja työolosuhteita plantaaseilla.

Lapsi- ja orjatyövoiman käyttö on malesialaisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yleistä esimerkiksi Malesian Sabahin maakunnassa, jossa Neste Oilin suurella palmuöljyntuottaja IOI:lla on suuri osa öljypalmuviljelmistään.

Vaarana on, että ympäristöpolitiikkaa tehdään nyt puutteellisin tiedoin tavalla, joka on itse asiassa haitallinen ilmastolle ja muille ympäristötavoitteille.

Hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan, ja yhteiskunnan resursseja käytetään turhaan.

EU:n biopolttoaineille asettamat kestävyyskriteerit eivät vielä varmista, että biopolttoaineista on hyötyä, koska epäsuoria maankäyttövaikutuksia ei ole lisätty kriteereihin tieteellisen tutkimuksen edellyttämällä tavalla.

Suomi on puhunut teollisuuden ja maataloustuottajien äänellä yhtyessään vaatimuksiin, ettei näin tehtäisi jatkossakaan.

Kunnes todellisesti päästöjä vähentäviä biopolttoaineita on riittävästi saatavilla, liikenteen päästöjen vähentämiseen tulisi hakea ratkaisua toisin keinoin.

Näitä ovat energiatehokkuus, tiukemmat päästörajat uusille autoille, raide- ja muuhun joukkoliikenteeseen panostaminen sekä yksityisautoilun tarvetta vähentävä yhdyskuntasuunnittelu.

Seuraavan hallituksen tulisi tehdä kunnollinen, riippumaton arvio mahdollisuuksista vähentää liikenteen päästöjä eri menetelmillä sekä varmistaa, ettei yhteiskunnan tukia suunnata kuin todellisia hyötyjä tuoviin ratkaisuihin.

Kirjoittaja on Greenpeacen metsävastaava.