Puheenaihe: Entä jos Kylmäkosken kirkkoon tulisikin Tokmanni?
- Kylmäkosken kirkon pelastamiseksi on saatu kerättyä vasta 7
thinsp;000 euroa. Homekirkko on ollut käyttökiellossa tammikuusta lähtien.
Moni tyrmistyisi, jos Kyösti Kakkonen ostaisi homeen vuoksi suljetun Kylmäkosken kirkon ja kunnostaisi sen marketiksi.
Kirkko on pyhä paikka ja merkittävä kulttuuriperintö, ei sitä voi antaa markkinavoimille.
Vai voiko?
Esimerkiksi Saksasta, Englannista ja Hollannista löytyy useita esimerkkejä kirkkojen myymisestä. Kirkoista on muokattu asuntoja, konserttitiloja, kirjastoja, liiketiloja ja jopa ravintoloita. Kirkkoja on myös jätetty rapistumaan ja jopa purettu.
On todennäköistä, että tämän vuosikymmenen aikana kirkkoja tulee myyntilistoille Suomessakin. Eri puolelta maata on jo kantautunut tietoja siitä, että seurakunnissa on halua päästä eroon vähälle käytölle jääneistä tai huonokuntoisista kirkoista. Toistaiseksi yhtään kirkkoa ei ole myyntilistalla.
Kylmäkosken kirkon myyntikään on tuskin pois suljettu vaihtoehto. Kirkosta vastaavan Akaan seurakunnan kirkkoherra Sari Lindström on pohtinut julkisesti (HS 19.1.), olisiko mahdollista löytää yhdistys tai järjestö, joka ostaisi kirkon edullisesti, kunnostaisi sen ja antaisi myös tarvittaessa jumalanpalveluskäyttöön.
Suojelun voi purkaa
Kylmäkosken kirkko, 111-vuotias kansallisromanttinen kaunotar, on yli 500 muun kirkon tavoin suojeltu.
Kirkot ovat seurakuntien omaisuutta. Jos kirkko halutaan purkaa, seurakunnan on vietävä asia kirkkohallituksen käsittelyyn. Museovirastolta on pyydettävä lausunto, ja lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön on vahvistettava kirkkohallituksen päätös.
Jos perusteet ovat riittävät, on mahdollista purkaa kirkon suojelu. Laki mahdollistaa myös kirkon jättämisen tyhjilleen.
Mikäli kirkko aiotaan myydä muuhun kuin seurakuntakäyttöön, moniportaisen päätöksenteon ja lausuntokierroksen lisäksi on linjattava, ettei se ole enää lain tarkoittama kirkollinen rakennus.
Kirkon uusiokäyttöä ei voi mitenkään rajoittaa, jos se ei enää ole suojeltu ja se on myyty. Periaatteessa siis kirkosta voi tulla market Suomessakin. Museoammattilaisten mielestä on kuitenkin pitkä matka siihen, että kirkkoja muutettaisiin muuhun kuin seurakuntakäyttöön.
Kirkon purkaminen on koettu Suomessa viimeksi vuonna 1977, kun Lahden vanha kirkko joutui väistymään Alvar Aallon suunnitteleman Keski-Lahden kirkon tieltä.
Pääkaupunkiseudulla purku-uhan alla on ollut muun muassa Tikkurilan kirkko, ja Paloheinän kirkon purusta on jo päätös. Paloheinän kirkko voidaan purkaa, sillä se ei ole lain tarkoittama kirkko vaan seurakuntatalo. Kirkko on virallisesti kirkko vain silloin, kun se on alun perin päätetty rakentaa kirkoksi.
Vaikka ei antaisi arvoa uskonnolle, kirkkojen tulevaisuutta kannattaa miettiä kansallisen kulttuuriperinnön kautta. Seurakuntien hallussa on mittaamaton määrä kulttuuriperintöä, sillä esimerkiksi säilyneistä keskiaikaisista rakennuksista valtaosa on juuri kirkkoja.
Miten ylipäätään on ajauduttu tilanteeseen, jossa kirkkojen rapistumaan jättäminen, myyminen tai purku on vaihtoehto?
Taustalla on lukuisia syitä. Seurakuntien jäsenmäärä ja sitä kautta verotulot ovat laskussa. Kirkkoja on liikaa suhteessa kävijämäärään. Seurakuntaliitosten myötä yhdellä seurakunnalla voi olla monta kirkkoa vastuullaan.
Kirkkojen ylläpito on kallista, puhumattakaan tarvittavista korjaustöistä.
Voi tietysti huomauttaa, että seurakunnat saavat osansa yhteisöverotuotosta juuri kulttuuriperinnön vaalimisen vuoksi. Seurakunnat voisivat myös realisoida suurta omaisuuttaan, elleivät muuten pysty selviytymään velvoitteistaan.
Omaisuutta myydäänkin kiihtyvään tahtiin. Yhteisöveron vastineeksi seurakuntien pitää hoitaa paitsi kulttuuriperintöä, myös hautaustoimea ja väestökirjanpitoa. Yhteisöverotuotto ei riitä läheskään velvoitteiden hoitamiseen.
Kansallisperinnön säilymisen kannalta on arveluttavaa, että suuri osa arvorakennuksia irtaimistoineen on yksin seurakuntien vastuulla. Eikö kulttuuriperinnön vaaliminen ole koko kansakunnan asia?
Suomessakin pitäisi harkita Ruotsin tai Englannin mallin mukaista kansallista rahastoa, jonka avulla tasattaisiin arvorakennusten säilyttämisestä tulevia menoja. Vaihtoehtoisesti valtion pitäisi korvata täysimääräisesti seurakunnille antamansa velvoitteet.
Ota kantaa
Mitä kirkolle saa tehdä?
Mitä kirkolle saa tehdä?
Toimittaja Sirpa Rauhaniemi toi puheenaihe-kirjoituksen alussa hyvin esiin kaksi kantaa: Kirkko voitaisiin antaa marketiksi tai sitten ei. Minusta kirkkoa ei saa häpäistä markkinapaikkana.
Kirkko on pyhä paikka, joka on vihitty jumalanpalveluskäyttöön. Olemme tottuneet ajattelemaan, että kirkko on keskellä kylää. Niinpä uusia kirkkoja nousee myös uusiin kaupunginosiin ja kuntien siirtyneisiin asutuskeskuksiin. On luonnollista, että joidenkin vanhojen kirkkojen käyttötarkoitus muuttuu. Vanhat kirkot ovat usein suosittuja järjestettäessä vihki- ja siunaustilaisuuksia sekä mm. iltakirkkoja.
Monessa maaseutuseurakunnassa asia on toisin. Seurakuntien yhdistyessä kirkkojen käyttö saattaa muuttua, mutta kirkko ja paikallinen kulttuuri eivät mihinkään häviä. On totta, että seurakuntien menoista kiinteistökustannukset näyttelevät suurta osaa. Tämä asettaa kirkon hallinnolle kehittämistarpeen etsiä uusia rahoitusmuotoja, josta hyvänä esimerkkinä on Kylmäkosken malli. Useissa seurakuntien yhdistämisissä voidaan muuta omaisuutta myydä, mutta ei kirkkoa.
Kirkko on pyhä myös kunnostettuna rauniokirkkona, jollainen on esimerkiksi Pälkäneellä. Tämä on myös kulttuurimuistomerkki. Kirkkojen kunnostus ja uudelleenrakentaminen on toteutunut parhaiten luovutetussa Karjalassa suomalaisten toimesta. Ruskealaan on noussut uusi kirkko. Muutama kirkko rajantakaisessa Karjalassa on pystyssä ja osaa on alettu korjata.
Neuvostoliiton aikana Karjalan kirkot häväistiin, ne toimivat mm. teattereina ja varastoina. Kymmenien hävitettyjen kirkkojen paikalle suomalaiset ovat pystyttäneet muistomerkit. Kotiseutumatkojen kohokotana ovat vierailut näillä pyhitetyillä muistomerkeillä hartaustilaisuuksineen.
Ajat muuttuvat, mutta pyhä kirkko säilyy ehjänä, rauniona tai muistomerkkinä. Kirkko ei ole markkinapaikka. Järkevä kauppias ei kirkkoa myyntipaikakseen huoli.
Matti Pirhonen
Pirkkala
Ilmoita asiaton kommentti