Puheenaihe: Viisi väitettä sosiaalisen median taivaasta

Lukijoiden osallistuminen ja vuorovaikutus näyttää ainakin tällä foorumilla olevan melko usein mm. kritiikkiä siitä, miten uutiset ovat köyhtyneet ja juttujen taso laskenut rajusti. Aamulehti lainailee HS:ää, IL:ää, TS:ää, SS:ää, 7päivää...

Ja juttujen tekijät riitelevät tässä siitä, mitä on sovittu tehtävän tai onko sovittu vai eikö joku asianosainen ymmärräkään, mitä on ollut sopimus tutkia, tehdä, kirjoittaa, arvioida? Mitä tämä kertoo mediasta itsestään?

Ilmoita asiaton kommentti

Kiitos Taneli Heikalle kommentista. Vastaan poissaoloni vuoksi vasta nyt.
Ennen jutun kirjoittamista selvitin toki taustat ja Heikan toiminnan asiassa. Koska Heikka kiistää juttuni faktat, kerron ne.
Alma Media päiväsi verkkostrategiansa ja toimenpiteet jo marraskuussa 2008, siis vuosi ennen Heikan muistiota. Strategia pui laajasti myös sosiaalista mediaa ja miten siinä(kin) edetään.
Lukijoiden keskustelu ja osallistuminen, yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja muu vuorovaikutus on sen seurauksena Alman sivustoilla erityisen vilkasta. Tämä näkyy kävijämääristä, jotka ovat Suomen huippua.
Valmius vuorovaikutukseen syntyi jo 2000-luvulla painetun lehden jutuissa. Se uudisti journalismia. Lukijoiden panos ja vaikutus lehden sisältöön, yhteisöllinen vuorovaikutus raivasi tietä Suomessa. Aktiivisuus jatkuu ja kehittyy molemmissa.
Koska asia oli jo pitkällä marraskuussa 2009, Heikalle tarjottiin muistion sijasta uusien ideoiden toteuttamista, viemistä käytäntöön Helsingin toimituksen esimiehenä. Sen sijaan tulikin tämä kirja.
Markku Huotari

Ilmoita asiaton kommentti

Tein marraskuussa 2009 Alma Median johdolle laajan vuoden mittaiseksi tarkoitetun tutkimus - ja toimenpidealoitteen koko konsernin sosiaalisen median toiminta- ja ajattelutavan uudistamiseksi. Olin huolissani Alman pysähtyneestä tilasta sosiaalisessa mediassa. Mikään ei liikkunut. Elettiin aikaa, jolloin sosiaalisen median käyttöliittymiä ei ollut integroitu Alman päivälehtien verkoviestimiin ja toimitusten toimintaan millään tavalla, ja näin välttämättömäksi edetä asiassa konsernin laajuisesti ja ylimmän johdon valtuuttamana. Pohdin asiaa Alman käyttämän amerikkalaisen konsultin Ed Millerin kanssa, jonko avustamana teimme hankealoitteen Alman päätoimittajille ja liiketoimintajohdolle. Silloinen Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen ja toimitusjohtaja Kai Telanne tyrmäsivät aloitteen. En päässyt edes keskustelemaan asiasta.
Yllä olevan jutun kirjoittaja Markku Huotari on sähköpostissa 17.2. myöntänyt tienneensä aloitteestani ja sen kohtalosta, mutta kirjottaneensa silti valitsemallaan tavalla. Mitä se kertoo hänen etiikastaan?
Taneli Heikka

Ilmoita asiaton kommentti

16.2.2011 klo 10.55 uutispäällikkö Markku Huotari kirjoitti:
"Painettu lehti tavoittaa 311 000 lukijaa, Aamulehti.fi yli 300 000 lukijaa, joista 160 000 ei päivittäin avaa painettua lehteä. Loput ovat sekakäyttäjiä. Vastaava logiikka toimii muillakin lehdillä."

Viitaten jutun varsinaiseen aiheeseen...

Kana:
Tällaisissa uusia teknologioita hehkuttavissa laskennoissa ja arvioinneissa huomioidaan usein vain yksi ilmeisimmältä näyttävä totuus. Digimedian ja mobiilipalveluiden käyttäjät (tai vastustajat) näkevät ehkä liiankin helposti digivälineellisiä syitä tähän kehitykseen, vaikka tosiasiassa ihmiset elävät ja kokevat aivan samanlaisia asioita kuin ennenkin. Toimintaympäristöt ovat vain muuttaneet muotoaan. Vrt. vaikka tiede ja teknologia on äärettömän pitkälle kehittynyttä, silti ihmiset syövät, juovat, rukoilevat, rakastavat, tappavat toisiaan jne.

Muna:
Välineellisen tuijotuksen huumassa on samalla helppo unohtaa sisältö. Lehtien jutut ja toimitukselliset aineistot ovat köyhtyneet ja journalismi muuttanut muotoaan sellaiseksi, että yhä harvempi haluaa taloudellisesti tukea tätä kehitystä. Aidosti kiinnostavan informaation joutuu yhä useammin itse kaivamaan niin verkosta kuin paperiltakin omin voimin. Sisällöllisesti vahvojen juttujen tuottaminen on siis siirtynyt yhä enemmän sitä haluavien ihmisten omille harteille.

Informaatioaineistojen ja verkkoympäristöjen tuottajien kannattaisikin tässä vaiheessa kysyä itseltään, miten pitkälle on itse halukas lähentymään naamakirjamaista sosiaalista mediaa, jonka informaatiotodellisuus kulkee muun muassa tietoturvasyistä ja julkisuusnäkökohdista johtuen lähinnä päivällisresepti- ja koiranrapsutuslinjalla. Vai olisiko käytössä kenties jokin muu tie, joka tuottaisi ihmisten elämään kauan ja kipeästi kaivattuja vahvoja arvosisältöjä?

hannetuuli

Ilmoita asiaton kommentti

Artikkeli oli erittäin sekava. Punainen lanka pahasti hukassa.

Ilmoita asiaton kommentti

"Herää kysymys lehdentekijöiden moraalista, kun tietävä paremman ja havemmankin tavan.."
Kiitos kommentista Tuntematon. Vastauksen hankkiminen kesti hetken, mutta tässä tulee mitä sain kokoon.
Ensin hinnasta. Verkon näköislehden kulut eivät ole alle puolet painetusta lehdestä. Kulut syntyvät lehden tekemisestä. Tiedon jalostaminen, toimitustyö ja ilmoittelun hoitaminen, maksaa ja samoin jakelu, myös verkossa. Kokonaiskulut jakaantuvat sitten lehden eri muotoihin (paperilehti, verkkolehti, näköislehti, mobiili ja niin edelleen) ja näkyvät hinnoittelussa. Kestotilaajat saavat verkkolehden maksutta.
Hinnoittelua kehitetään koko ajan. Markkinointipäällikkö Pauliina Makkonen kertoi, että muutoksia on luvassa tänä vuonna.
Sitten ekologiasta. Tältä Aamulehden sivustolta löytyy http://www2.aamulehti.fi/yritystiedot/yritysvastuu/ lisätietoa asiasta. Yhden Aamulehden tuotanto ja painaminen vastaa hiilijalanjäljeltään alle puolen kilometrin ajoa henkilöautolla. Yhden vuoden lehdet tilaajalle tuottavat hiilidioksidipäästöjä saman verran kuin ajo autolla Tampereelta Helsinkiin.
Entäpä verkkolehti? Vertailu on vaikeaa. Ruotsalaiset ovat tutkineet sitä. Tulos oli, että painetun ja verkkolehden ero on pieni. Verkon käyttöhän syö sähköä, ja koneella on ympäristövaikutuksensa. Jos paperilehti vastaa 125 kilometriä vuodessa autolla, verkkolehti vastaa 106 kilometriä. Lisätietoa löytyy täältä http://www.almamedia.fi/yritysvastuu Alma median yritysvastuusivuilta.
Markku Huotari

Ilmoita asiaton kommentti

Eilinen STT:n kirjanjulkistusjuttu oli otsikoitu "Suomi on pudonnut pahasti kelkasta". Olen samaa mieltä tämän jutun kirjoittajan kanssa siitä, että pamfletin tekijät eivät ole kunnolla päivittäneet faktojaan, joten sikäli he ovat itse hieman pudonneet kelkasta sen suhteen, mitä jo Suomessakin on tapahtunut, tapahtuu tai on tapahtumassa. Vallanpitäjät aina ensisijaisesti pelkäävät valtansa menettämistä, joten heiltä on turha odottaakaan lähtemistä riemumielin mukaan avoimempaan maailmaan.

Joka tapauksessa, hyvää vastapainoa digisosiaalisille utopioille tarjoaa Evgeny Morozov tuoreessa kirjassaan "The Net Delusion - The Dark Side of Internet Freedom". Näin siis ainakin arvosteluista päätellen; en ole itse vielä päässyt siihen paneutumaan, joten ei siitä sen enempää.

Ilmoita asiaton kommentti

"Uuden kultakauden utopiassa kansalaiset luovat keskenään asialistan politiikkaan. Aatteet palaavat."

Surkeintahan usein on, että aatteet nimenomaan palaavat. Verkkokeskustelu toimii kuin aikakone. Osa porukasta on siirtynyt elämään ikuista vuotta 1939, osa vuotta 1918, jotkut taas hilluvat netissä kuin apinalauma kivikaudella. Leikkiporvarit, -kommarit ja kaikki muut klikit käyvät toistensa kimppuun vanhoin iskulausein. Päivittäin palstoilla roudataan ihmisiä saunan taakse pienimmästäkin syystä.

Tällaista kulta-aikaa ei oikeastaan kaipaisi.

Ps. Kiitokset muuten M. Huotarille, että olet kirjoittajana lähtenyt osallistumaan jatkokeskusteluun. Näinhän ei moni nykyään valitettavasti tee. Toisaalta ymmärtää kyllä, miksi ei.

Ilmoita asiaton kommentti

Tottakai verkkkolehti tulee! Milloin? Ei ainakaan Aamulehden avulla.
Nytkin voi tilata Aamulehden verkkoversion. Se maksaa 78 % painetun lehden vuosikerrasta! Tällä hinnoittelulla se ei menne kaupan.
Lehdentekijät tietävät hyvin verkkolehden tekemisen ja jakelun olevan paljon (alle puolet)printtilehden kustannuksista. Silti sitä tehdään ja mikä tärkeintä: lähes estetään verkkolehden versio älyttömällä hinnoittelulla. Tilaatkoon ne, jotka ssitä haluavat painetun Aamulehden 100 %:lla hinnalla ja rahoistaan ja ekologiasta välittävät alle 50 %:n hinnalla!
Herää kysymys lehdentekijöiden moraalista, kun tietävä paremman ja havemmankin tavan, mutta tuputtava
t vain . . .

Ilmoita asiaton kommentti

Kiitos kommenteista. Jutun kirjoittajana jatkan mieluusti keskustelua täällä.
?Ei voida puhua yleisellä tasolla, että "lukija haluaa tutun lehden". On niitä, jotka sen jatkossakin haluavat, mutta toisaalta yhä enemmän niitä, joille paperilehti ei ole koskaan tullut tutuksi.?
Kirjoittaja on oikeassa, asia on ehkä sanottu epäselvästi. Mieluusti täsmennän.
Sana lukija on tässä yleistys. Kirjan tavoin internetin ja sosiaalisen median huumassa helposti unohtuu, että lehti on kokonaisuus. Todellisuudessa on painettu lehti runsaudessaan. Sitten verkkosivut ja siellä näköislehti. Lisäksi on mobiilitarjonta, jossakin vaiheessa tulee lukulaite. Ja vielä tulee lehden juttujen jakaminen naamasivuilla ja muualla sosiaalisessa mediassa sekä sieltä tuttuun lehteen tulevat lukijat.
Tällaisena ?lukija? haluaa tutun lehden. Kävin juuri tarkistamassa tuotepäällikkö Jussi Jyringiltä tuoreet Aamulehden tuoreet luvut. Virallista vahvistusta odotellessa hän kertoi:
Painettu lehti tavoittaa 311 000 lukijaa, Aamulehti.fi yli 300 000 lukijaa, joista 160 000 ei päivittäin avaa painettua lehteä. Loput ovat ?sekakäyttäjiä?. Vastaava logiikka toimii muillakin lehdillä.
Muutetaan se siis monikkoon: lukijat haluavat tutun lehden. Lukijoita on nyt enemmän kuin koskaan. Tulin Aamulehteen vakinaiseksi vuonna 1980, emmekä silloin tällaisesta osanneet nähdä edes unta.

Markku Huotari
Uutispäällikkö, Alma Media

Ilmoita asiaton kommentti