Puheenaihe: En päästäisi susialueella lastani pimeälle koulutielle

Hiljattain keskisuomalainen kansanedustaja ehdotti, että siirtoistutetaan susia myös Nuuksion kansallispuistoon ja Sipoonkorpeen, aiotaanhan niitä viedä Ruotsiinkin. Luonto-Liiton susiryhmää Yläneeltä johtava Sami Lyytinen ja kansanedustaja Tanja Karpela ehättivät kirjoittamaan Helsingin Sanomiin (1.helmikuuta), ettei niitä saa tuoda aiheuttamaan pelkoa. Heille riittää, että susikannan annetaan hiljalleen kasvaa. He syyttivät edustajaa populismista. He esittävät karjanpitoaitoja ja laumanvartijakoiria, sekä tyrmäävät kaatoluvat. He toteavat, että valtaosa Suomesta soveltuu petojen ja ihmisten rinnakkainoloon.

He esittävät satelliittiseurantaa, siis susien pannoittamista, jota Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) väki ansiokkaasti toteutti viimeksi sunnuntaina Virroilla.

Miten susipelko voi olla ”etuoikeus” maaseudulla asuville? Eikö turvallisuus olekaan perusoikeus tasa-arvon Suomessa?

Tuttuni oli pari vuotta sitten Parkanossa tulossa talonsa portaille, kun keskellä kirkasta päivää kaksi sutta kävi pihalla kettingissä olleen karhukoiran kimppuun.

Koira pääsi pakoon pieniluukkuiseen koppiinsa, kurkku revittynä. Talo on kylätien varressa, reilun 10 kilometrin päässä ”kirkolta”. Samoihin aikoihin noin kymmenen suden lauma hotki Itä-Ikaalisten, Kurun ja Parkanon alueella pihoista koiria, hirvenvasat katosivat koko reviiriltä.

Kuntien oli pakko alkaa kuljettaa sivukylien koululaiset taksilla kotipihoista. Kukaan ei kuvitellutkaan laittavansa lastansa pimeään tien varteen odottamaan kouluautoa.

Ikaalisiin tuli yksi häirikkösuden kaatolupa. On selvää, että asukkaiden mitta täyttyi.

Parkanossa, Virroilla ja siitä itään Suomenselällä on salomaita, joissa voi jolkottaa mikä tahansa peto rauhassa. Hirviä ja peuroja alueella on, ja kauriitkin ovat leviämässä lännestä. Noin 30x30 kilometrin susireviirejä mahtuu sinne.

Menepä sanomaan tämä vaikkapa Kuru-Ylöjärven Itä-Aureen, Virtain Monoskylän tai Kotalan ihmisille. On aivan turha selittää kivikylän suojasta, ettei heidän tarvitse pelätä lapsiensa, lemmikkiensä ja karjansa puolesta. Karhusta on äärimmäisen harvoin haittaa, mutta ihmisasumuksiin tottuneet sudet eivät väistä. Nälkäisenä ne ottavat, minkä helpoimmin saavat.

Karja-aidat? On aivan tolloa edes esittää, että maaseudun asukkaiden täytyy eristää kotinsa parimetrisillä aidoilla. Jos karjaihmiset ottavat laumanvartijakoiria, heidän on otettava esimerkiksi Kaukasian paimenkoiria. Noin 80-kiloiset mussukat käyvät tappavasti kiinni kaikkiin vieraisiin nelijalkaisiin alueellaan. Niitä ei voi pitää ilman aitausta. Esimerkiksi saksanpaimenkoira on sudelle suupala, eikä kaukasialainenkaan yksin voi mitään laumalle.

Törmäys tulee

Tiedämme, että pieni suojelualue ei sudelle riitä. Se johtaa väistämättä törmäyksiin, joita Virtain, Ikaalisten ja Parkanon väki on joutunut kokemaan riittävästi. Heidän turvallisuutensa puolustaminen ei tosiaankaan ole populismia.

Virroilla liikkuvassa laumassa on nyt viisi sutta. Keväällä on tiedossa jälleen pentue, kiimassa olevasta ja pannan saaneesta alfanaaraasta päätellen. Panta auttaa seuraamaan naaraan liikkumista, mutta lauma ei suinkaan ole aina koossa, vaan useiden kilometrien alueella.

Koirasudet tulevat

Viime tammikuun pakkasilla Parkanon länsiosasta jäniskoira löysi metsästä pentueen. Myöhemmin riistakameraan kuvattu emo näytti koiralta. Geenitutkimus näytti, että pennut ovat koirasusia: Jämijärvellä ja Parkanossa liikkunut susilauma oli hyväksynyt jälkien perusteella kolme villikoiraa joukkoonsa. Niille tuli kaatolupa, tuloksetta.

Viime keväänä Kuhmossa susilaumassa oli yksilö, jonka rakenne ja väri paljastivat koiraksi.

Lauman alfauros oli kuollut ja tämä uros pääsi pariutumaan alfanaaraan kanssa.

Rktl joutui lopettamaan uroksen ja pennut. Samoin Juvalla kolme vuotta sitten häiriköineen ja kaatoluvalla ammutun naaraan kanssa liikkui koirasusiuros. Haavoittuneena se hakeutui alueella olevaan koirasusitarhaan.

– Koirasudet ovat haitta kaikille, myös susikannalle. Ne on poistettava, sanoo Rktl:n tutkimusmestari Seppo Ronkainen. Olen samaa mieltä.

Aulis Alatalo

Aamulehti, Virrat