Puheenaihe: Kuinka monta lasta mahtuu Kuplaan?
Kun lapseni aloitti päiväkodin, siellä oli hiljaista. Saimme valita sopimushoitopäivät joustavasti perheellemme sopivalla tavalla ja olimme tyytyväisiä. Meille päiväkoti on ideologinen valinta, koska haluamme, että lapsemme tottuu ryhmässä toimimiseen ja toisiin lapsiin pienestä pitäen.
Sitten alkoi päiväkodissa pääluku nousta. Ei niin rajusti kuin ystäväperheen päiväkodissa, jossa nykyään on 20 riehakasta 3–4-vuotiasta lasta samassa tilassa, jossa kolme vuotta sitten oli 12 pienempää lasta. Siellä kaksi lasta nukkuu päiväunensakin käytävässä. Se todistaa, että tänä aikana lapset eivät ole kooltaan pienentyneet tai tilat kasvaneet.
Meidänkin kaksivuotiaamme viettää päivänsä 15 muun – ensi kuusta alkaen 17 muun – lapsen ja kolmen aikuisen kanssa kahdessa alle 30 neliön huoneessa. Pienikin lapsi tarvitsee päivän touhuihinsa enemmän tilaa kuin kolme neliötä.
Lapset ulkoilevat porrastetusti, koska kaikki lapset eivät mahdu yhtä aikaa eteistiloihin. Leikit on jaettu käytäville asti, koska kaikki lapset eivät mahdu samaan aikaa leikkihuoneisiin.
Nelivuotiaamme ryhmässä on kaikkiaan 17 lasta ja kaksi hoitajaa. Päiväuniaikaan vahvuuteen liittyy vuotta nuorempien ryhmä, 14 lasta, kaksi hoitajaa ja sitten pitäisi nukkua päiväunia. Kun nämä melkein 32 lasta laitetaan samaan, noin 50 neliön tilaan, osa lattioille patjoille, nukkumisesta ei tule mitään.
Jossakin vaiheessa on pakko myöntää se tosiasia, että fyysinen tila on rajallinen. Sitä ei voi venyttää samalla tavalla kuin vanhempien kärsivällisyyttä.
Pakko-ostamista
Me olemme edelleen valinneet lapsillemme päiväkodin, mutta jo suurten ryhmäkokojen vuoksi meidän perheemme tarvitsee sopimuspäiviä.
Tällä hetkellä lapsemme ovat hoidossa 13 päivää kuukaudessa. Se riittää isovanhempien ja molempien vanhempien joustavien tai vaihtelevien työaikojen avulla.
Se, että lapsemme saavat olla myös kotihoidossa, oli yksi edellytys sille, että palasimme molemmat työelämään, kun lapsemme olivat puolitoistavuotiaita. Käytimme mahdollisuutta lyhennettyyn työaikaan, jota Kelakin tukee. Palkka on pienempi, mutta pientä kompensaatiota on tullut matalampina päivähoitomaksuina, kun hoidossa ei ole tarvinnut olla joka arkipäivä.
Päiväkotipäivien määrä ei kuitenkaan ole täysin meidän päätettävissämme. Tällä hetkellä työskentelen freelancerina vuorotöissä eikä minulla ole töitä joka päivä. Tällaisina päivinä en halua myöskään viedä lapsiani päiväkotiin.
Tiedän, että en ole ainoa tässä tilanteessa.
Nykyään epätyypilliset työsuhteet ja pätkätyöläisyys ovat ehkä jopa yleisempiä kuin vakituiset työsuhteet, joissa kaikki työ tehdään virka-aikaan. Myös opiskelevat vanhemmat käyttävät sopimuspäiviä.
Kunnallinen päivähoito ei jousta tilanteiden mukaan kovinkaan hyvin, mutta jos Tampereen kaupunki päättää kutistaa sopimuspäivät vain kahteen vaihtoehtoon, joustoa ei enää ole lainkaan.
Päivähoidon pitäisi mahdollistaa työnteko ja kannustaa ottamaan vastaan myös osa-aikaisia työsuhteita.
Ei säästöä
Kustannussäästöt eivät synny siitä, että vanhemmat pakotetaan ostamaan lapsilleen kokoaikainen hoito. Pahimmillaan siitä seuraa, että vanhemmat eivät välitä ilmoittaa, milloin lapset ovat vapaapäivällä kotona. Silloin näille lapsille pitää varata ruokaa ja hoitajat, vaikka he eivät olisikaan paikalla.
Perustelut siitä, että näin saataisiin lisää hoitopaikkoja tuntuvat keinotekoisilta. Jos kaksi kymmentä sopimuspäivää käyttävää perhettä täyttäisi yhdessä yhden kokonaisen hoitopaikan, se tarkoittaisi, että lasten pitäisi olla aina eri aikaan hoidossa. Miten tällaisen sopiminen olisi mahdollista? Toisekseen jo nyt sopimuspäiväläisiltä jääneet laskennalliset paikat on otettu käyttöön siten, että lapsia on otettu ylimääräisille paikoille.
Miksi ei voida myöntää, että lapsia on Tampereella enemmän kuin hoitopaikkoja ja siihen eivät kosmeettiset muutokset auta. Sekin olisi syytä myöntää, että asian suhmurointi lautakunnissa ei ole aidosti demokraattista päätöksentekoa.
Ota kantaa, ovatko päiväkodit jo liian täynnä?
"Hmmm... Niin. Olisikohan aika MEIDÄN LASTEN VANHEMPIEN tehdä asialle jotain lastemme puolesta?"
Kyllä, pitäisi, mutta mitä ihmettä tässä voisi tehdä?? Ovatko lautakunnissa istuvat edes vaaleilla valittuja edustajia, kaikki eivät ainakaan. Eli voiko äänestämällä tämmöisten lautakuntien kokoonpanoihin vaikuttaa?? Tuskin voi. Kummaa demokratiaa.
Minulla on epäilys, että ko. lautakunnassa istuvat kyllä tietävät, mikä merkitys muutoksilla perheille ja lapsille on. He eivät vain välitä. Raha on poissa jonkun muun kuin omasta pussista ja päätöksistä kärsivät jonkun muun lapset.
Resurssit ovat niukat ja ovat sitten päättäneet, että puuttuvat varat otetaan niiltä, jotka eivät voi äänestää jaloillaan, työssäkäyviltä vanhemmilta. Palvelu on välttämätön, mutta nyt joutuu maksamaan myös sellaisesta mitä ei tarvitse eikä halua. Olis se, kun kampaajalla käydessä tarvitsisi vain leikkauksen, mutta joutuisi maksamaan myös raidat...
Ilmoita asiaton kommentti