Seppo Zetterberg: Yhteisellä matkalla – VR 150 vuotta

Suomen ensimmäinen rautatielinja avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välillä 150 vuotta sitten, 17. maaliskuuta 1862. Se oli suuren juhlan aihe. Ensimmäisen luokan vaunuissa kuljetettiin hienoa väkeä ja kansa saapui sankoin joukoin asemille katsomaan uutta ihmettä. Intoa ei hillinnyt edes se, että aluksi matkanteko oli hidasta – runsaan sadan kilometrin matkaan kului neljä ja puoli tuntia.

Seuraavaksi rakennettiin rata Riihimäeltä Pietariin. Kun se valmistui syyskuussa 1870, tunnelmat olivat toisenlaiset.

Uutta ja tärkeää rataa ei juuri juhlittu, koska urakka oli käynyt monessa mielessä kalliiksi. Ratatöissä kuoli tuhansia ihmisiä, joista osa haudattiin jopa ratapenkkaan. Tapahtui kuten senaattori J. V. Snellman oli pelännyt – hänen mielestään raskas työ ei soveltunut ammattitaidottomille ja nälkävuosien kurjistamille kerjäläisille.

Majoitusolot olivat ratatyömailla kehnot, käsipelillä tehty työ oli raskasta, eikä ruokahuoltokaan aina toiminut. Näissä oloissa kulkutaudit pääsivät leviämään tuhoisasti.

Dramatiikkaa ja hallintoa

Valtionrautateiden eli nykyisen VR-Yhtymä Oy:n vaiheisiin on sisältynyt dramatiikkaa myöhemminkin. Esimerkiksi Lapin sodan aikana saksalaiset tuhosivat täydellisesti Rovaniemen asema-alueen ja vuonna 1957 Kuurilassa tapahtunut kahden junan yhteentörmäys vaati 26 kuolonuhria.

Muun muassa näistä tapauksista kertoo kiinnostavasti Seppo Zetterbergin juhlahistoriikki Yhteisellä matkalla. Juuri tällaisia saisivat suurten yritysten ja yhteisöjen historiikit useamminkin olla. Vaikka Zetterberg käy tunnollisesti läpi VR:n hallintouudistukset ja vastaavat ”pakolliset” kuviot, sujuva teksti imaisee mukaansa myös tavallisen junien ystävän. Runsas kuvitus kruunaa kokonaisuuden.

Rautateiden tärkeys yhteiskunnalle on usein näkynyt poliitikkojen ja VR:n suhteissa. Esimerkiksi rataverkkoa on ajoittain suunniteltu enemmän paikallisten intressien kuin asiantuntijoiden laskelmien pohjalta.

Erittäin kiinnostava vaihe koettiin 1960-luvun lopulla, kun rataverkkoa alettiin sähköistää. Neuvostoliitto tarjosi Suomelle omia vetureitaan, mikä ei miellyttänyt kotimaisia valmistajia Valmetia ja Lokomoa. Asiaan sotkeutuivat näkyvästi myös pääministeri Mauno Koivisto ja presidentti Urho Kekkonen.

Hirveän kalabaliikin jälkeen vetureita ostettiin Neuvostoliitosta, mutta niihin lisättiin Suomessa moderneja ominaisuuksia. Loppu oli onnellinen, koska Sr1 eli ”Siperian susi” osoittautui luotettavaksi peliksi.

Ja tiesittekö, että pääjohtaja Erkki Aalto ehdotti 1950-luvun lopulla VR:lle oman ydinvoimalan hankkimista? Se olisi rakennettu Eläintarhan kallioihin ja jäähdytysvesi olisi otettu Töölönlahdesta.

Erik Ahonen

Seppo Zetterberg: Yhteisellä matkalla – VR 150 vuotta

543 sivua. WSOY 2012.