Haruki Murakami: Norwegian Wood

Kun Brittiläinen The Guardian -lehti listasi pari vuotta sitten romaanit, jotka jokaisen pitäisi lukea, Haruki Murakamin Norwegian Wood päätyi oikeutetusti listan rakkausromaanien joukkoon.

Japanilaisen kulttikirjailijan läpimurtoteokseen kannattaa tarttua viimeistään nyt, sillä vuonna 1987 julkaistu romaani ilmestyi tänä keväänä vihdoin suomeksi.

Norwegian Wood vetoaa lukijaan kuin hyvä musiikki: se on kaunis, melankolinen, älykäs ja jää päiväkausiksi kaikumaan päähän. Aleksi Milonoffin suomennoskin on alusta loppuun ilahduttavan taitava ja luonteva.

Tarinan käynnistää The Beatlesin vanha hitti Norwegian Wood, joka ajaa romaanin kertojana toimivan Toru Watanaben muistelemaan ensimmäisiä opiskeluvuosiaan 1960-luvun lopun Tokiossa.

Vuosien tärkein nimittäjä on Torun ensirakkaus Naoko, jonka masennus sekoittaa pariksi vuodeksi myös Torun oman elämän ja tunteet.

Teos vie naislukijan poikkeuksellisen intensiiviselle matkalle nuoren miehen mieleen, joka yrittää sinnitellä kasassa naisten riepottelusta huolimatta.

Kuolema, masennus ja melankolia kärkkyvät Torua koko ajan vähintään nurkan takaa, mutta niiden sekaan mahtuu myös hymyilyttävää itseironiaa, iloisen humalaisia opiskelijailtoja, syvällistä, mutta ei kiusallista itsetutkiskelua, rakkautta ja puhdasta seksiä. Kaivattua vastapainoa Naokon synkistävälle vaikutukselle tarinaan ja Torun arkeen tuo miehen räiskyvän kupliva opiskelukaveri Midori.

Jo Torun tarina itsessään tekee romaanista lukemisen arvoisen, mutta lisäksi teos tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen siihen, mitä japanilasen nuorison maailmassa tapahtui länsimaisen rockin ja nuorisokulttuurin nousuvuosina.

Kirjan loputtua iskee sama tunne kuin hyvän kappaleen kuulemisen jälkeen: tekee mieli painaa repeat-nappulaa ja aloittaa heti alusta.

Kaisa Järvelä

Haruki Murakami: Norwegian Wood.

Suomentanut Aleksi Milonoff. 426 sivua. Tammi 2012.