Satu Grönroos: Lumen syli
- Lumen syli on vaasalaisen toimittajan Satu Grönroosin esikoisromaani.
Helmillä ei ole isää. On vain kiireessä lentävä äiti, kaksosveljet, jotka eivät päästä leikkeihinsä sekä selvin päin mukava isoveli Pena. Ja on kuolemalle menetetty ystävä.
Satu Grönroos kirjoittaa esikoisromaanissaan Lumen syli pienen koululaistytön mielenmaisemasta. 1960-luvulla elävän yksinäisen Helmin tarina on karu kertomus siitä, miten lapselle käy, kun kukaan ei välitä.
Kiehtovaa kirjassa on seurata lapsen maailmassa eläviä mielikuvitusolentoja. Vai ovatko ne sittenkin todellisia? Helmi pelkää Otusta, joka vaanii kaupungilla, mutta joskus myös äkkiarvaamatta kotona. Kuolleen ystävänsä Mirjamin Helmi näkee enkelinä, jonka kanssa voi leikkiä ja jutella. Sen avulla Helmi käsittelee menetyksiään ja välittävän aikuisen puutetta.
Toisen näkökulman kirjassa saa Helmin opettaja Kaarina. Hän on juuri valmistunut nuori nainen, joka tulee vahingossa raskaaksi. Uranainen haluaisi keskeyttää raskautensa, mutta se ei ole 1960-luvun todellisuutta. Vaikka Kaarina toteaa, että ”missä äitiys alkaa, siinä naiseus loppuu”, hän on varsin nopeasti äitiyden pauloissa.
Raskauteen uppoutuminen ja pelko lapsen menettämisestä tuntuvat epäuskottavilta. Tarina ei perustele käänteen syntyä; kaikki tapahtuu kovin helposti.
Kaarinan ohueksi jäävä osuus olisi voitu esittää kirjassa myös Helmin näkökulmasta. Odotin, että Helmin ja Kaarinan ystävyys olisi ollut kantava voima heidän molempien elämässä. Sain odottaa tätä kirjan viimeisille sivuille. Taitava lopetus onkin Grönroosin kirjassa hienointa.
Lumen syli on esikoiseksi kelvollinen. Sen lyhytlauseinen, ytimekäs kieli tukee etenkin lapsen maailmaa ja eksyy selittelemään vain harvoin. Haikeudessaan kirja on kaunis ja lapsen kokemusmaailma uskottava, vaikka siinä käsitellään lapsen, uskallanko sanoa, heitteillejättöä.
Marjaana Roponen
Satu Grönroos: Lumen syli.311 sivua. Atena, 2012.
