Torgny Lindgren: Muistissa

”Sinun pitäisi kirjoittaa muistelmasi”, kustantaja sanoi.

”En minä voi, sanoin. Minulla ei ole muistoja”, kirjailija Torgny Lindgren vastaa.

Lindgren vetoaa kustantajalle, että joka ruumiinosalla on omat muistonsa, pikkuvarpaalla, polvilumpiolla ja korvannipukoilla. Sisäelimistä puhumattakaan. Hänestä olisi valheellista liittää niitä yhdeksi suureksi muistelmateokseksi.

Kirjastoissa Lindgrenin uusin teos Muistissa luetteloidaan asiasanoin seuraavasti: muistelmat, muistot, muistaminen, unohtaminen, kirjoittaminen, turhamaisuus, aitous, vilppi, usko, varmuus, turhuus, veljet, vanhemmat, isovanhemmat, sedät ja kirjailijat.

Tämä luettelo kertoo teoksesta, muttei sen äärimmäisen tarkasta tunnelmakuvauksesta.

Lindgren kuitenkin lipsahtaa muistelemaan menneitä ja kuin vahingossa syntyy teos, epäluuloisen ilkamoivat muistelmat. Se kertoo äidistä, joka viimeisinä sanoinaan sanelee pojalleen uunikuivatun poronlihan reseptin ja koirista jotka vihaavat Chopinia.

Kertomukset muistamisesta, unohtamisesta, sukulaisista, turhamaisuudesta ja monista muista aiheista ovat hersyttävän hauskoja, ja toisaalta äärimmäisen synkkiä.

Tällaisen kirjan ahmii ihminen, jolla on elämänkokemusta sekä iloista että suruista.

Hallusinaatiota

Pitkästä aikaa tulin hyvälle tuulelle muun muassa tarinasta keuhkosairaudesta kärsivästä nuoresta, jota lääkäri kehottaa hoidoksi leikkauttamaan esinahkansa.

Isoäidin tarinat Lindgren kirjoittaa niin mielikuvituksellisesti, että väkisin naurattaa. Suomentaja Liisa Ryömä on jälleen tehnyt aivan loistavaa työtä.

Toisaalta vallanpitäjien ja kustantajien kylmät taloudelliset vaatimukset saavat lukijankin pahalle tuulelle. Voiko kirjailijaa käskeä tekemään juuri sellaista tekstiä, joka myy hyvin?

Lindgrenin jutut Muistissa liikkuvat tutusta kotiympäristöstä maailman politiikkaan. Lindgrenin Hjalmar-setä on eräs mahtavimmista hahmoista.

Winston Churchill oli hänen mukaansa kommunisti ja kaikki klassinen musiikki oli sävelletty Venäjällä. Hän väittää myös Mozartin olleen venäläinen.

Eikä Lindgrenin tarvitse tavallisissa tarinoissa mennä edes niin pitkälle, että vaipuu hallusinaatioon. Ne ovat hänen mukaansa korvaamattomia elämyksiä, joista syntyykin aivan ainutlaatuista tekstiä.

”Varsinaisen elämäni minä olen pääasiassa unohtanut, mutta jotkin hallusinaatiot muistan äärimmäisen kirkkaasti”, Lindgrenin lause kuuluu.

Pekka Kymäläinen

Torgny Lindgren: Muistissa.

Suomentanut Liisa Ryömä. 197 sivua. Tammi 2012.