Elif Shafak: Kirottu Istanbul
On ilo lukea kirja, jossa perhe pitää yhtä – melkein loppuun asti. Elif Shafakin Kirottu Istanbul kertoo riemastuttavasti kahdesta suvusta, joiden tarinat kietoutuvat monisyisellä tavalla toisiinsa. Shafak esittää naisten ylläpitämästä yhteisöllisyydestä myös negatiiviset puolet: sukujen nuoria naisia ylitsevuotava rakkaus ahdistaa.
Shafakin miehet varjoon jättävässä sukupolviromaanissa äänensä saavat lukuisat naiset, mutta tarina kulkee kahden nuoren naisen vetämänä, amerikanarmenialaisen Armanoushin ja turkkilaisen Asyan.
Armanoush saapuu isäpuolensa Mustafan perheen luo Istanbuliin etsimään juuriaan. Asya, Mustafan siskon Zelihan tytär, saa tehtäväkseen tutustuttaa Armanoushin Turkin kulttuuriin.
Tytöillä on molemmilla kahvilansa, joihin he pakenevat omilla tavoillaan rajoitetuksi kokemaansa elämää. Nihilistisellä Asyalla on Istanbulissa Café Kundera taiteilijoineen, Armanoushilla virtuaalinen Café Konstantinopoli, jossa kokoontuvat amerikanarmenialaiset nuoret. Vaikka Shafak kirjoittaa suomalaisille kaukaisista kulttuureista, tyttöjen maailmantuskassa on jotakin tunnistettavaa ja kulttuurienväliset sillat ylittävää.
Syyte halventamisesta
Shafak sai kirjastaan syytteen turkkilaisuuden halventamisesta, mutta syyte kumottiin. Syytteen taustalla oli Turkin historian häpeäpilkku, väitetty armenialaisten kansanmurha, joka on turkkilaisille edelleen arka aihe. Shafak sukeltaa syvälle vuoden 1915 traagisiin tapahtumiin, mutta hän tekee sen ymmärtäen.
Nykypäivän Istanbul esittäytyy Shafakin kerronnassa avoimena ja monikulttuurisena kaupunkina. Hyviä ja pahoja ihmisiä tosin mahtuu jokaiseen maahan ja kulttuuriin, kuten Zelihan turkinarmenialainen kumppani toteaa.
Turkin historiaa avaava Kirottu Istanbul on kiehtova romaani suvuista ja perheistä, kulttuurien eroista ja kohtaamisista, erillisyydestäkin, mutta ennen kaikkea se on romaani muistamisesta.
Turkkilaiset eivät halua muistaa menneisyyttään, kun taas armenialaiset eivät halua olla muistamatta.
Asyan täti, selvännäkijä Banu miettii, mitä hyötyä on tiedosta, jos ei voi muuttaa mitään. Myös Istanbuliin palaavalla Mustafalla on muistettavaa, mutta lopulta hän päättää omalla tavallaan olla muistamatta.
Maria Erämajan elävästi suomentama kerronta on sävykästä ja konkreettisesti tuoksuvaa ja maistuvaa: ruokakulttuuri meille vieraskielisine ruoannimineen tuo Turkin ja Armenian kohtalot lähelle. Gabriel García Márquezin romaanit mieleen tuovassa, lumoavassa kerronnassa on myös annos länsimaalaisuutta.
Marjaana Roponen
Elif Shafak: Kirottu Istanbul.Suom. Maria Erämaja.
498 sivua. Gummerus, 2012.
