Markku Envall: Miten kirjoitan aforismeja
- Kirjailija Markku Envall rakastaa liikuntaa, koska silloin ajatukset lähtevät etenemään.
Nykyisen aforistikkopolven isähahmo Markku Envall kyllästyi opettamaan kirjoittamista puhumalla, joten hän tiivisti tietämyksensä kirjaksi. Envall käyttää havainnollistamiseen aforistiikassakin tärkeää keinoa: paradoksia.
Envall väittää, että aforismeja ei voi kirjoittaa eikä kirjoittamista voi opettaa. Paradoksit nytkäyttävät mielikuvituksen liikkeelle: miten niin ei muka?
Syntytapansa takia aforismeja ei Envallin sanoin kirjoiteta, vaan ne ”kirjoitetaan muistiin”. Kuvallisemmin ilmaistuna aforismi ”pyydystetään kynällä paperille” tai ”otetaan kiinni kuin perhonen haaviin”.
Oikeaan mielentilaan pääsemisessä auttaa kaikki liikkuminen ja liikunta, silloin ajatuksetkin lähtevät etenemään. Oivallus täytyy heti kirjata ylös.
Kävelyllä oleva, taskuistaan kynää kaiveleva, luomisvireeseen päässyt mietekirjailija saattaakin kauempaa katsottuna näyttää pakkoliikkeitä tekevältä ulkoilijalta. Kirjoituspöytätyötä tarvitaan vasta sitten, kun kirjoittaja poimii suuremmasta materiaalista parhaat. Ankara karsinta on välttämätöntä.
Sananlaskun jatke
Mutta missä järjestyksessä kelvolliseksi punnitut, ajan kanssa kypsytetyt aforismit laitetaan kirjaan? Kustannustoimittajan taitoja vaativa työ on sekin tärkeä osa aforismikokoelman rakentamista. Envallin neuvot ovat asiantuntevia, onhan hän julkaissut jo yhdeksän aforismikokoelmaa.
Envallin mukaan kirjoittamista ei voi opettaa, mutta kirjailijaa voi kuitenkin opastaa. Ja kun oppikirjasta on kyse, on pieni pakko vastata kysymykseen, mikä on aforismi.
Kahdeksan kohtaa sisältävä määritelmä kuuluu: ”Muodon puolesta aforismi on lyhyt, tiivis ja elegantti proosalause tai -kappale; sisällön puolesta se esittää itsenäisen, tuoreen ja terävän ajatuksen.”
Esimerkiksi ”terävällä” Envall pyrkii tavoittamaan genren intellektuaalisen ja poleemisen luonteen.
Tunteita enemmän aforismi vetoaa järkeen ja se ”kulkee valtatraditioihin nähden mieluummin vasta- kuin myötävirtaan”. Samoin kyseenalaistaa aforistikko oman lajinsa perinteet liikkumalla aforismin käsitteen rajoilla, jopa muuttamalla sen määritelmää.
Aforismi on sananlaskun jatke taidekirjallisuuden puolelle. Siksi Envall painottaa, että parhaan löytäminen omasta itsestään, tuoreuden tavoittaminen, edellyttää ahkeraa lukemista.
Hannu Paronen
Markku Envall: Miten kirjoitan aforismeja.59 sivua. Suomen aforismiyhdistys ja Kirja kerrallaan -kustantamo 2011.







Eivätkö noiden ohjeiden mukaan kirjoitetut aforismit ole kaikki samanlaisia?
Aforismin pitää uida aforistiikan valtavirtaa vastaan.
- Pauli Heikkilä, Tampere
Ilmoita asiaton kommentti