Fabio Geda: Krokotiilimeri
Hänen nimensä on Enaiatollah Akbar. Hän on kymmenvuotias afgaanipoika, joka eräänä aamuna huomaa olevansa täysin oman onnensa nojassa.
Paikka on epämääräinen afgaanipakolaisten kokoontumisleiri Pakistanin puolella. Yön aikana Enaiatin äiti, joka on salakuljettanut poikansa talibanien hirmutekojen ulottumattomiin, on lähtenyt paluumatkalle kohti kotikyläänsä ja jättänyt poikansa kohtalon armoille.
Tästä alkaa italialaisen Fabio Gedan romaani Krokotiilimeri, uskomaton tositarina yksinäisen pojan nelisen vuotta kestävästä pakomatkasta Pakistanista Iranin ja Turkin kautta Kreikkaan ja sieltä Italiaan.
Unelmien Euroopassa ei pitäisi olla sijaa pelolle, silmittömälle julmuudelle eikä nälälle.
Toteutuivatko unelmat? Kyllä ja ei. Hinta ainakin on kova.
Italiasta turvapaikan saaneen Akbarin haastatteluun perustuva minä-muotoinen yksinpuhelu on koskettava ja taitavasti kirjoitettu tarina, jota aika ajoin ryydittää haastattelijan ja haastateltavan dialogi.
Kuolemaa uhmaten
Enaiat Akbarin pakomatka on niin täyteen pakattu kuolemaa uhmaavia päätöksiä, väkivallan aiheuttamaa kipua, nälkää ja kiinnijäämisen pelkoa, ettei muille tunteille jää tilaa.
Eikä tarina jätä lukijallekaan pahemmin valinnanvaraa. On pakko ihailla pienen pojan sitkeyttä ja neuvokkuutta, mutta samaan aikaan ihmiskaupan häikäilemättömyys ja laittomien pakolaisten säälimätön kohtelu aiheuttavat kymiä väreitä.
Pakomatkansa aikana Enaiat tekee henkensä pitimiksi milloin mitäkin työtä, kivilouhoksilla, rakennuksilla, basaareissa. Tietenkin pimeästi ja nälkäpalkalla. Nukkumapaikaksi kelpaa rakennustyömaa, puisto tai ihmissalakuljettajan tarjoama kellarinloukko.
On tarinassa valoisatkin hetkensä. Mihin ikinä Enaiat menee, aina hän kohtaa kaltaisiaan.
Keskinäinen solidaarisuus ja ystävyys muiden afgaanipakolaisten kanssa kantavat eteenpäin.
Vilahtaapa jossain myös avulias kreikkalaismummokin ennen kuin Italiassa kohdalle vihdoin osuu perhe, joka ottaa kovia kokeneen pojan suojiinsa.
Sittenkin krokotiilejä
Kun Enaiat päättää kertomuksensa hän on juuri täyttänyt 21 vuotta. Lisäksi hänelle on valjennut, että meressä, jonka hän kumiveneellä kolmen kaverinsa kanssa ylitti paetessaan Turkista Kreikkaan, on sittenkin krokotiilejä.
”Ei ole olemassa täydellistä paikkaa”, Enaiat sanoo.
”Mutta on olemassa paikkoja, joissa kukaan ei ainakaan yritä tehdä sinulle pahaa.”
Siihen kai meidän on tyytyminen.
Riitta Järventie
Fabio Geda: KrokotiilimeriSuom. Leena Taavitsainen-Petäjä. 190 sivua, Otava 2012.
