Emma Donoghue: Huone

Tämä kirja tuli uniin, se pyöri ajatuksissa päivisinkin enemmän kuin mikään pitkään aikaan. En ihmettele yhtään, että romaanista on keskusteltu vilkkaasti suomalaisissakin kirjablogeissa jo englanninkielisen teoksen pohjalta. Kirjaa on myyty paljon sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.

Emma Donoghuen teos Huone on järkyttävä ja ristiriitaista kyllä samalla myös valoisa. Se on selviytymistarina, jonka henkilöihin kiintyy ja joiden puolesta jännittää. Kirja on melkein pakko lukea yhteen kyytiin.

Äiti ja pikkupoika elävät yhdessä pienessä 13 neliön huoneessa, jossa ei ole kuin kattoikkuna. Poika ei ole koskaan käynyt muualla ja hänelle ainoa todellisuus on huone. Kaikki muu, mitä hän näkee esimerkiksi televisiossa, ei ole ollenkaan totta. Ulkopuolella ei ole mitään.

Ainoa vihje ulkopuolisesta on ovesta kuuluva piip-piip-ääni ja viileä leyhähdys, kun Vanha Kehno tulee iltaisin äidin luo.

Suomentaja on tavoittanut hauskasti viisivuotiaan pojan kielen: Hän menee pois päältä, silloin kun nukahtaa. Poika toteaa, että hänen aivonsa menevät lötköiksi, jos pitää pelata shakkia. Äiti ja hän hyppivät lämpimikseen. Lapsen näkökulma on muutenkin rento ja valoisa, ehkä juuri hän estää tarinaa muuttumasta synkäksi.

Äidillä on ajoittain vaikeaa, mutta hän pitää yllä säännöllistä päivärytmiä ja opettaa lastaan suorastaan epäinhimillisen hyvin vaikeissa oloissa. Kaunis ja koskettava kuvaus äidinrakkaudesta ja rohkeudesta.

Kun tilanne muuttuu, eteen tulevat vaikeudet ovat tyystin erilaisia kuin huoneessa. Teos jakautuukin juonen osalta kahtia.

Aikuinen tietää enemmän

Kirja on hirvittävä myös siksi, että uutisista tiedämme, että tällaisia vangittuja naisia ja heidän lapsiaan on paljastunut ympäri maailmaa. Viime vuosien tunnetuin tapaus lienee Itävallan Amstettenissa paljastunut vangitseminen, jossa isä piti tytärtään seksiorjanaan peräti 24 vuotta.

Teos herättää kysymyksen, miten ihminen voi selviytyä epäinhimillisistä oloista täysjärkisenä. Miten kasvattaa lasta niin, että kehitys sujuu niin normaalisti kuin se on mahdollista.

Huone kuvaa mainiosti lapsen maailmaa myös muuten kuin kielen osalta. Pienelle lapselle kaikki on tässä ja nyt, koska muusta ei ole mitään tietoa. Äiti osaa selittää kaiken uskottavasti.

Aikuinen tietää enemmän, mutta aina sitä ei ole viisasta paljastaa lapselle.

Tiina Vuorimäki

Emma Donoghue: Huone.
Suomentaja Sari Karhulahti.
323 sivua. Tammi 2012.