Kristiina Kouros (toim.): Iloisen talon kellareissa
Miltä tuntuu, kun oma suku tai jopa perhe hylkää? Syrjintä tai vihapuhe ei koske Suomessa vain maahanmuuttajia tai ulkomaalaisia. Iloisen talon kellareissa -pamfletissa äänensä saavat kuuluviin omien yhteisöjensä sisällä ulkopuolisiksi joutuneet romanit, Jehovan todistajat ja vanhoillislestadiolaiset.
Laajasti ottaen pamfletti pyrkii pohtimaan sitä, kenen vastuulla ihmisoikeuksien suojeleminen on? Mikä on tilanne, kun yksilön ihmisoikeuksia loukkaavat pienet, tiiviit yhteisöt, eivät valtiot tai muut suuret toimijat?
Iloisen talon kellareissa kymmenen eri kirjoittajaa kertoo omia kokemuksiaan siitä, mikä valta yhteisöllä on tai on ollut heidän elämässään. Neljä heistä kirjoittaa salanimellä. Se ei ihmetytä, kun heidän kokemuksia lukee.
Kovin karulla tavalla teksteistä käy ilmi esimerkiksi se, kuinka huono asema naisella ja äidillä on romaniyhteisössä silloin, kun välit lapsen isään menevät poikki. Tai kuinka vähän valtaa naisella on oman ruumiinsa hallintaan vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, joka kieltää ehkäisyn.
Lapset uhreina
Pamfletin teoreettisemmassa osuudessa tutkija Johanna Hurtig lähestyy vanhoillislestadiolaisuutta sen piirissä viime vuosina esiin tulleen lasten kokeman seksuaalisen väkivallan kautta.
Koska Hurtig on itsekin elänyt vanhoillislestadiolaisessa perheessä, hänen kuvailemissaan surullisissa tarinoissa huokuu vahva tuskan mukana elämisen henki.
Hurtig tietää, kuinka helposti raittiin ja uskovaisen perheen salaisuudet jäävät viranomaisilta huomaamatta.
Pamfletin parasta antia ovat kirjoittajien omat äänet. He kirjoittavat kukin tarinansa itse, mikä tekee tekstistä kirjavaa, mutta mielenkiintoista luettavaa.
Kirjan kautta pääsee sisälle suljettuihin yhteisöihin, joiden toiminnasta saadaan tietoa lähinnä niistä poislähteneiden jäsenten kautta. Moniäänisyys tulee myös sitä kautta, että kokemuksistaan kertovat eri-ikäiset miehet ja naiset.
Koska pamfletissa lähestytään asioita ensisijaisesti ongelmien kautta, sen kokonaissävy jää väkisinkin surulliseksi. Mutta onneksi, ainakin sivulauseissa, ilmi tulee myös joitakin onnenhetkiä, joita yhteisöt ovat yksilöidensä elämälle antaneet.
Katriina Liusjärvi
Kristiina Kouros (toim.): Iloisen talon kellareissa150 sivua. Into 2011.
