Tero Tähtinen: Katmandun unet.
- Tero Tähtinen ei kunnioita tieteellistä maailmankuvaa.
Jo Tero Tähtisen edellistä kirjaa Aurinko laskee Aleksandriassa oli vaikeata luokitella. Teos muistutti matkakirjaa, mutta tarjosi puun takaa filosofiaa, vihaa ja runoutta kiehtovalla tavalla.
Nokialais-tamperelaisen Tähtisen, 33, toinen kirja Katmandun unet on vielä esikoista omituisempi. Sen laatu on ilmeisesti askarruttanut myös kustantajaa, joka markkinoi teosta ”matkakirjana uniin”.
Siitä ei ole kysymys. Unet vilahtelevat kirjassa ohi yhtä ikävän nopeasti kuin todellisuudessa, pääosaan nousee painajaismaisen länsimaisen elämän ja ajattelun kritiikki.
Nepal ja Lempäälä
Tähtinen vaeltaa edelleen aistit avoinna niin Nepalin vuorilla kuin Lempäälän metsissä, mutta kirjanoppinut pilkkakirves kulkee koko ajan mukana.
Niin, Tähtinen on paitsi paljon kävellyt, myös paljon lukenut nuori mies.
Hän kutsuu todistajikseen lukuisia filosofeja ja historioitsijoita ja tohtii haukkua taivaan rakoon jopa median palvoman professorin Esko Valtaojan.
Tähtisen mukaan Valtaojan kirjat ovat ylimielistä monotonista messua, jotka paljastavat millaisessa ajattelun synkkyydessä ja umpimielisyydessä niiden sepittäjä ja koko länsimainen tiede elävät.
Eksyneitä ovat paitsi Euroopan tiedeuskovat, myös kristinuskovat. Molemmat perustavat oppinsa samalle Sokrateen surkeasti alulle panemalle egon harhalle.
Sokratesta solvatessaan Tähtinen lyö kirveensä kiveen ja menee metsään, mutta tekee sen reippaasti, pystypäin. Siksi hänen ajatuksensa raitistavat mukavasti ilmaa, vaikka ovatkin vääriä.
Vääriä? Niin, minun mielestäni. Mutta ehkä en vain Sokrateen ajatukset nielleenä tajua älyllistä umpikujaani.
Mänty pelastaa
Älyllisesti haastavan kirjoittajan lopputulema on synkkä:
”Meistä on tullut vain ihmisen puolikkaita, kalvaita ja eksyneitä haamuja, jotka omasta alkuperäisestä voimastamme tietämättöminä haahuilemme lähiöbetonin ja neonmainosten kansoittamalla elävien hautausmailla.”
Pientä toivoa on. Voimme mennä kysymään puilta neuvoa.
”Koska meillä Suomessa ei ole Himalajan kaltaisia vuoria, meidän täytyy oppia näkemään männyt ja kuuset ruskeanvihreinä, neulaskätisinä, ikuisina Buddhina, jotka ovat tulleet tähän maailmaan auttamaan ja rohkaisemaan meitä ja jotka levittävät pihkantuoksuisen myötätuntonsa jokaisen sitä kaipaavan alle.”
Matti Kuusela
Tero Tähtinen: Katmandun unet.333 sivua. Savukeidas 2011.
