Richard Powers: Suopeus

Jos usko Jumalaan tuhoutuu, kaikesta tulee sallittua, pohti Ivan Karamazov. Ja jos tutkijat osoittavat, että luonteenpiirteet on ohjelmoitu DNA-ketjuihin, jatkaa Richard Powers romaanissaan Suopeus, kuka tahansa voi selittää tekonsa sanomalla:

”En se ollut minä, vaan minun geenini!”

Jotta lukija ymmärtäisi, että Powers on tietoinen tästä yhteydestä, eräs Suopeuden päähenkilöistä saa venäläiseen klassikkoon viittaavan lempinimen ”Fjodor”. Lisäksi lukijan tulee ymmärtää, että myös Powersin mielestä Dostojevskin ajan moraalikeskustelu perustui aitoon filosofiseen ongelmaan – mutta sen moderni versio perustuu kieliopilliseen väärinkäsitykseen. Siksi hän ei ole kirjoittanut romaania vaan metaromaanin.

Syntymätyytyväiset

Oikeastaan Suopeus ei tapahdu Chicagon kaupungissa, vaan toisessa, jonka kertoja kuvittelee samalla, kun hän kuvittelee, mitä metrossa hänen edessään istuvalle ihmiselle kuuluu. Istujasta tulee luovan kirjoittamisen opettaja Russell Stone, jonka eräs oppilas päätyy mediasensaatioksi.

Vaikka algerialaissyntyinen Thassa on kokenut kovia, on hän silti syntymätyytyväinen. ”Onnellisuusgeeni” on löytynyt, tiivistää media.

Suopeus käy läpi monta genomiin ja geeniteknologiaan liittyvää uskomusta, alkaen geenistä, joka pakottaa tekemään jotakin. Satiirin kärki on silti muualla kuin humanisteissa, jotka eivät ymmärrä tiedettä.

Oma luonnontieteellinen koulutus selkänojanaan Powers ihastelee tieteen luovuutta ja tarmokkuutta, mutta puhtaan tiedon ja edistyksen ihanteiden sijaan hän sitoo sen samaan arkimaailmaan, jossa muutoinkin tavoitellaan yleistä hyvää tai henkilökohtaista tyydytystä.

Inhimillinen näytelmä, jota kirjailijoiden sijaan kirjoittavat laboratorioinsinöörit on tylsä ja yllätyksetön. Lisäksi se kuulostaa ihmisen suuren kehityskertomuksen päätökseltä.

Powersin romaanin suurin ansio on moniäänisyys. Siihen mahtuvat kaikki oikeat kysymykset, joihin moni lukija on muutonkin etsinyt vastausta.

Putte Wilhelmsson

Richard Powers: Suopeus.
Suomentanut Raimo Salminen.
430 sivua. Gummerus 2011.