KIRJAVIERAS Hannu Peltonen: Näiden lukeminen auttaa pysymään iloisena!

Myös minua on elämässäni kohdannut työttömyys. Rahaa oli vähän, mutta lukuintoa senkin edestä, ja aikaa myös. Lähellä pysähtyvän kirjastoauton tarjoama valikoima ei riittänyt, helpotti toki, mutta olihan lähellä ihka oikeakin kirjasto. Kun olin ikäni lukenut dekkareita, niin tuli tarve lukea jotakin muutakin. Kirjoja, jotka vaativat keskittymistä tai pikemminkin kokonaan toiseen maailmaan siirtymistä. Sitä helpotti kiireen puute. Tai jos rehellisiä ollaan, niin muun tekemisen puute.

Valitsin Kalle Päätalon tuotannon lähinnä siksi, että se tarina ei heti lopu. Kallen oma tarina, Iijoki-sarja.

Pidin Päätalon konstailemattomasta kielestä, selkeästä kerronnasta ja toki tarinan siitä vaiheesta missä saavutaan Tampereelle. Minua miellytti Kalle Päätalon tapa kertoa myös omista heikkouksistaan, hiukan niitä häpeillen, mutta elämään kuuluvina ja uskottavuuden takiakin kertomisen arvoisina.

Luin Päätaloa useamman kirjan peräkkäin, nauroin hänen ronskin vuokraemäntänsä sutkauksille siinä missä Kallekin, ja olin aika syvällä Päätalon maailmassa. Ulos kun en juuri lähtenyt, niin se Päätalon elämän maisema oli osa minunkin elämääni. Olin jonkinlainen hiljainen tarkkailija siellä sivussa.

Uskon vakaasti, että noin Päätaloa pitääkin alkaa lukea. Keskittyneesti ja heti alkuun paljon. Muuten koko se hidas elämän tempo, asioiden pohtiminen ja kokonaan eri aikakausi jää saavuttamatta.

Aivan pelkästään Päätalon varaan en lukemisiani jättänyt. Halusin seikkailla, mutta vain tietysti lukemisen avulla, rahaa kun ei ollut. Löysin Steinbeckin ja juuri ne hyvällä tuulella pitävät ja ystävyyttä korostavat ja itsellekin, omille heikkouksille armeliaisuutta tarjoavat kirjat: Ystävyyden talo, Torstai on toivoa täynnä ja Hyvien ihmisten juhla. Nuo kirjat luen yhä uudestaan, säännöllisin väliajoin.

Mukavaa purtavaa, kirjallisia välipaloja olivat myös Johannes Mario Simmelin Ei aina kaviaaria ja Waltarin Mikael Karvajalka. Jälkimmäinen avasi minulle kokonaisen uuden maailman. Tärkeintä oli kuitenkin, että kirjat ja lukeminen pitivät minut henkisesti vireänä työttömyydenkin aikana. P G Wodehousen tuotannon tuntevat kaikki, ja toivoisin että myös Richard Gordonin kirjat muistettaisiin yhtä hyvin. Ne saivat minut jo niin elämänhaluiseksi, että hain töitä ja myös sain.

Sain työpaikan, jossa sain lukea lähes koko työajan! Elämä on ihmeellistä.