J.M. Coetzee: Kesä
- J. M: Coetzeen Kesä on Nobel-palkitun kirjailijan kolmas omaelämäkerrallinen romaani Poikavuodet ja Nuoruus -teosten jälkeeen.
Nobel-kirjailija ja Booker-voittaja J.M. Coetzee ei totisesti kannata sankarillisten kirjailijakuvien luomista tai ammattinsa mystifiointia. Hänen kolmas elämäkerrallinen romaaninsa Kesä on tavallisuuden, tai itse asiassa surkimusmaisuuden julistus, jossa kirjailija ei säästele itseään.
Kahden aiemman elämäkertaromaaninsa tapaan Coetzee viittaa Kesässä itseensä hän-muodossa. Lyhyet päiväkirjapätkät päättyvät provokatiivisiin huomautuksiin siitä, miten kirjoituksia pitäisi parantaa.
Naiset äänessä
Pääosan kirjasta muodostavat kuitenkin haastattelut, joita englantilainen Vincent tekee kirjoittaakseen edesmenneen Coetzeen elämäkerran. Haastateltavat ovat naisia, jotka ovat olleet Coetzeen elämässä merkityksellisiä 1970-luvulla, kun hän asui kaksin sairaan isänsä kanssa ja aloitteli opettajan uraansa Cape Townissa Etelä-Afrikassa.
Rakastajatar Julia, serkkutyttö Margot ja oppilaan äiti Adriana, johon Coetzee oli rakastunut, piirtävät aloittelevasta kirjailijasta epämiellyttävän ja sosiaalisesti lahjattoman miehen.
Hänessä ei ole seksuaalista jännitettä, hän ei osaa näyttää tunteitaan eikä edes kantaa vartaloaan.
Mikään ei oikeastaan viittaa siihen, että kenenkään pitäisi olla kiinnostunut tällaisen miehen elämäkerrasta.
Naiset itse ovat kiinnostavia, viehättäviä, vahvojakin. Jokaisen elämä saa kirjassa ison roolin, antaa lukijalle tarinan Coetzeen tarinan sisällä.
Kaukana totuudesta
Todellisuudessa Coetzee oli kirjan tapahtumavuosina 1972–1977 ollut jo hyvän tovin naimisissa ja tullut kahden lapsen isäksi. Romaanissa kirjailijan äiti on kuollut, mutta tosiasiassa hän menehtyi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Eikä sekään ole selvää, ovatko Kesän muut henkilöt todellisia vai fiktiivisiä.
Ristiriita todellisuuden ja kirjassa kerrotun välillä ei kuitenkaan vähennä romaanin kiinnostavuutta.
Kesä on kirjallinen rakennelma, yksi monista peileistä, johon kirjailijan on mahdollista katsoa. Se on myös muoto- ja rakennekokeilu, joka antaa odottaa mielenkiinnolla (toivottavasti) tulevia elämäkerran osia.
Kirjailija Coetzee ei ole koskaan perustanut julkisuudessa esiintymisestä ja esiintyessäänkin pyrkinyt viemään huomion persoonastaan kirjoittamaansa fiktioon. Kesä on yksi lisäosoitus siitä, että nobelistin mielestä vain kirjallisuudella on merkitystä.
Sanna Sevänen
J.M. Coetzee: Kesä. Suomennos Markku Päkkilä.Otava 2011.
