Michel Houellebecq: Maasto ja kartta

Ranskalainen Michel Houellebecq on kiistellyn ja vihatunkin kirjailijan maineessa, mutta Maasto ja kartta -romaanin perusteella tätä on vaikea ymmärtää. Viime vuonna Goncourt-palkinnon saanut teos on jämäkkää nykyproosaa, jonka sävy on enimmäkseen maltillinen, lähes resignoitunut.

Houellebecq on toki hätkähdyttänyt ihmisiä arvostelemalla haastatteluissa islamia, ja Maastossa ja kartassa hän tappaa Michel Houellebecq -nimisen romaanihenkilön, mutta olennaista on, että kirjailija kommentoi myöhäiskapitalistista elämäntapaa poikkeuksellisen selväjärkisesti – etten sanoisi kliinisen tarkasti.

Romaanin päähenkilö on valokuvaaja ja taidemaalari Jed Martin, josta tulee menestyksen myötä monimiljonääri. Martin on ilmeinen lahjakkuus ja naistenkin mieleen, mutta muuten hän on lähes mies vailla ominaisuuksia. On Houellebecqille tyypillistä, että Martinin elämää luonnehtii outo laimeus, joka samalla tuntuu pelottavan tutulta. Martin ei lue lehtiä, eikä häntä syvemmin kiinnosta oikein mikään – ei edes hänen oma uransa.

Reilusti alle 40-vuotias Martin miettii äkkirikastumisen jälkeistä elämäänsä näin:

”Hän tajusi voivansa nyt jättää tämän maailman, johon ei ollut koskaan varsinaisesti kuulunut; hänen ennestäänkin harvat ihmissuhteensa kuihtuisivat ja ehtyisivät, ja hän eläisi aivan kuten sillä hetkellä istui Audi Allroad A6:nsa täydellisesti viimeistellyssä matkustamossa, levollisena ja ilottomana, ehdottoman neutraalina.”

Kyllä, Houellebecqin henkilöt ovat vieraantuneita, mutta eivät psykopaatteja, mikä on nykyaikana virkistävää. Kirjailija tekee Maastossa ja kartassa jopa itsestään yksinäisen ja pohjimmiltaan tuiki tavallisen tylsimyksen.

Jälkiteollinen Ranska

Maasto ja kartta jakaantuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen ja pisin on varsinainen leipäteksti.

Toinen jakso on dekkarimainen välisoitto ja loppu suurpiirteisin vedoin sutaistu tulevaisuusvisio.

Houellebecqin utopiassa voi nähdä konservatiivisia piirteitä. Siinä Ranskasta on tullut entinen teollisuusvaltio, jonka pääelinkeinoja ovat maatalous ja turismi.

Tämän myötä maaseutu on noussut uuteen kukoistukseen ja tyylikkäitä kyliä kansoittavat varakkaat kiinalaiset ja venäläiset maahanmuuttajat. Yksinkertaisen teollisuustyön houkuttelemat siirtolaiset ovat puolestaan häipyneet nouseviin teollisuusmahteihin.

Toisaalta näkymä on julma: mukavan tyhjänpäiväisesti elävät ranskalaiset lepäilevät vanhan maineensa varassa, eivätkä enää pysty tekemään mitään merkittävää.

Erik Ahonen

Michel Houellebecq: Maasto ja kartta

Suomentanut Ville Keynäs. 355 sivua. WSOY 2011.

Michel Houellebecq

Syntynyt Réunionin saarella 1956 tai joidenkin lähteiden mukaan 1958.

Esikoisromaani Halujen taistelukenttä ilmestyi Ranskassa 1994.

Suomeksi ovat ilmestyneet myös Alkeishiukkaset (2000), Oikeus nautintoon (2002), Mahdollinen saari (2006) ja Maasto ja kartta (2011).

Goncourt-palkinto 2010.