Werner Aspenström: Vuosikertomus

Runoilija Kari Aronpuro on yhdessä ntamo-kustannuksen kanssa tehnyt kulttuuriteon. Ruotsin merkittävimpiin runoilijoihin lukeutuvan Werner Aspenströmin runoja voi nyt lukea laajalti suomeksi. Pentti Saarikoski suomensi 80-luvulla jonkin verran Aspenströmin runoja, mutta Vuosikirjan laajuudessa ei aiemmin ole päässyt Aspenströmin lyriikasta nauttimaan.

”Kirjoitan kissalle”, kuului Aspenströmin vastaus kysymykseen, miksi ja kenelle hän kirjoittaa. Vastaus kuvaa hyvin hänen runoilijanlaatuaan, jossa ei ole pisaraakaan mahtipontisuutta tai itsetärkeyttä.

Aspenström on hyvin inhimillinen ja sympaattinen runoilija, jonka runoutta luonnehtii suhteellisuudentaju.

Aronpuro kirjoittaa Vuosikertomuksen jälkisanoissa, että Aspenström ei tuntenut itseään ”oikeaksi” kirjailijaksi ja että tietyllä tavalla ”en tiedä” aina määritti hänen kirjailijantyötään.

Puolalainen nobelisti, runoilija Wislawa Szymborska oli Aspenströmin hyvä ystävä. Heidän runoudessaan onkin tangeerauspisteitä: konkreettinen ja yksityinen, usein näennäisen yksinkertainen ilmaisu, joka kuitenkin sisältää monia kerroksia. Ja toki myös suhteellisuudentaju.

Aspenströmin runoissa on usein surumielisyydellä sävyttyvää huumoria. Näin esimerkiksi tunnetussa runossa Sardiini T-baanalla, joka on luettavissa Vuosikertomuksen takakannessakin.

Pohtiipa runoilija myös runouden olemusta. Runo Estetiikkaa kuuluu näin: ”Anna heidän kuoria kermavaahto!/Runo?/Se mikä jää tähteeksi./Koiranruoka./Kovien luiden urut.”

Aronpuro tutustui Aspenströmin runouteen valitessaan kirjoja Lamminpään kirjaston kokoelmiin. Hän kirjoittaa tunteneensa Aspenströmin monella tavalla sielunveljekseen. Tämäkin varmasti on osaltaan vaikuttanut siihen, että suomennosta lukee niin mielellään.

Niina Hakalahti

Werner Aspenström: Vuosikertomus. Runoja kuudelta vuosikymmeneltä.

Valinnut ja suomentanut Kari Aronpuro. 198 sivua. ntamo, 2011.